ORTODOKSISESTA MAAILMASTA

Suomen ortodoksinen kirkko elää suuren paaston aikaa. Paasto muistuttaa meitä kahdesta pääasiasta: Yhtäältä se ohjaa meitä tekoihin, Kristuksen elämää jäljittelevään elämäntapaan ja toimintaan. Toisaalta paasto on itsetutkiskelun aikaa, jolloin tarkastelemme kriittisesti omaa sielunelämäämme ja sen suhdetta toisiin ihmisiin. Näitä molempia piirteitä yhdistää sota egoismia vastaan. Kristuksen maanpäällinen elämä, jota jokainen kristitty on kutsuttu seuraamaan, on pohjimmiltaan rakkaudenosoitus koko ihmiskuntaa kohtaan. Tällaisen asenteen saavuttaaksemme joudumme luopumaan omastamme – ajastamme, rahastamme, energiastamme, mielenrauhastamme tai jopa mielipiteistämme. Pyhän Maksimos Tunnustajan ajattelun mukaan silloin, kun olemme saaneet pysäytettyä liikkeen omaa sisintämme kohti – itsekkään mukavuudenhalun, joka joskus saattaa naamioitua ”oman hyvinvoinnin” etsimiseen –, kääntyy liikkeemme lähimmäisiämme kohti ja muuttuu itserakkaudesta pyyteettömäksi lähimmäisenrakkaudeksi. Nä...

Pyhien joukkoon luetun isämme Germanokse, Konstantinopolin arkkipiispan, puhe pyhästä Jumalansynnyttäjästä, kun hänen vanhempansa veivät hänet kolmevuotiaana temppeliin. (Suom. Jaakko Olkinuora) Katso, taaskin yksi juhla ja kirkas Herran Äidin riemu; katso, puhtaan morsiamen kulku, katso, kuningattaren ensimmäinen etusaatto; katso, sen kunnian ennusmerkki, joka on hänet ympäröivä; katso, tulevaisuudessa hänet piirittävän jumalallisen armon ennustus; katso, hänen äärimmäisen puhtautensa kauas säteilevä tunnusmerkki! Hänen vanhempansa vievät hänet lakkaamatta asumaan, olemaan armon pyhätössä, sinne, mihin pappi meni vuoden aikana – ei monesti vaan kerran – toimittamaan palvelusta. Kuka olisi nähnyt tai kuullut nyt tai muinaisina aikoina, että naissukupuolen edustaja olisi viety sisälle kaikkeinpyhimpään, joka oli miehillekin melkein mahdoton lähestyä, ja vieläpä asuvan siellä ja tulevan ravituksi? Eikö tämä olekin näkyvä ennusmerkki myöhemmin hänelle tapahtuneesta suurteosta? E...

En ole yleensä kirjoittanut tänne blogiin omia tekstejäni, vaan rajoittunut ainoastaan käännöksien julkaisemiseen. Monet ovat kuitenkin pyytäneet minua kirjoittamaan lyhyen johdatuksen ortodoksiseen raamatuntulkintaan, joten tartuin tuumasta toimeen. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on eri yhteyksissä viitattu kristinuskon tärkeimpään kirjaan, Raamattuun. Puheenvuoroista on kuitenkin käynyt ilmi, että raamatuntulkintamenetelmien tuntemus vaihtelee, eivätkä aina lukijoille tai kirjoittajille edes tulkinnan perusperiaatteet ole selvillä. Erityisesti olen törmännyt epätietoisuuteen ortodoksisesta raamatuntulkintaperinteestä. Miten kirkkomme siis tulkitsee pyhiä kirjoituksia? Usein sanotaan, että ortodoksinen kirkko on tradition kirkko. Uskon lähteinä pidetäänkin Raamatun ohella kirkon kaksituhatvuotista traditiota: Raamattu kuuluu traditioon, ja traditio taas pohjautuu Raamattuun. Tradition ytimessä ovat ensimmäisen vuosituhannen aikana vaikuttaneet kirkkoisät ja myös kirk...

Pyhien joukkoon luetun isämme Andreaan, Kreetan piispan, opetuspuhe kunniallisen ja eläväksitekevän ristin koko maailmalle koittaneen ylentämisen juhlana Vietämme ristin juhlaa, ja koko kirkon täyteys valaistuu kuin salamasta. Vietämme ristin juhlaa, ja ilon säihke valaisee maanpiirin kasvot. Vietämme ristin juhlaa, ristin, jonka kautta pimeys karkotettiin ja tilalle saapui valo. Vietämme ristin juhlaa ja kohoamme Ristiinnaulitun kanssa jättäen allemme syntisen maan, jotta saavuttaisimme korkeuden. Risti ylennetään ja se ylentää mukanaan maan päällä olevan ihmissuvun sekä tyrmää pahojen henkien röyhkeyden. Risti ylennetään, ja Saatanan vastustava voima perääntyy ja joutuu häpeään. Ristin ylennetään ja Kirkon täyteys rientää sen luo. Risti ylennetään, ja kaupungit viettävät juhlaa sekä kansat riemukkaasti tekevät keskenään sovinnon. Ristin muisteleminen on ilon ennusmerkki ja päätepiste ankeudelle. Mutta kuinka suurta onkaan ristin muodon katseleminen! Sillä se vapa...