ORTODOKSISESTA MAAILMASTA

Mitä syvin epäuskon, synnin ja epäjumalanpalveluksen yö peitti aikoinaan kaiken auringon alla olevan. Taivasta, aurinkoa, kuuta, tähtiä, monia nelijalkaisia eläimiä ja matelijoita kumarrettiin ja palvottiin jumalina, kun taas todellista Jumalaa ei palvottu. Monet muinaisista filosofeista, myös kreikkalaiset, filosofian kautta ymmärsivät ja myönsivät, että luodut olennot eivät ole jumalia, vaan on olemassa luotujen Tekijä ja Luoja Jumala, jota he eivät voineet tuntea. Niin he rakensivat epäjumalankuvan ja omistivat sen ”tuntemattomalle Jumalalle”. Monet edistyneet filosofit yrittivät eettisen opetuksen, kirjallisuuden ja neuvojen kautta pysäyttää silloisen ihmissuvun, joka oli joutunut eksytykseen, mutta turhaan, koska silloiset ihmiset eivät palvoneet ainoastaan luotuja jumalina, vaan myös jumaloittivat omat himonsa. Tämä sai viisaan filosofin Sokrateen sanomaan jumalallisen valon valistamana ateenalaisille: ”Ihmiset, pysyisitte pimeydessä, ellei Jumala huolenpidossaan

- Vanhus, mitä tarkoittaa “hyvää paratiisia” (tavallinen tervehdys kreikkalaisissa luostareissa)? - Hyvää matkaa paratiisiin. - Voiko se tarkoittaa, Vanhus, "mene hyvään paratiisiin"? - Oletko koskaan kuullut puhuttavan pahasta paratiisista? Joka tapauksessa, jotta pääsee suloiseen paratiisiin, täytyy syödä paljon katkeraa ruokaa täällä, täytyy olla koettelemusten passi kädessä. Mitä tapahtuukaan sairaaloissa! Mitä murhenäytelmiä! Mitä kipua ihmisillä onkaan! Kuinka monet äidit, äitiparat, joutuvat leikkauksiin, ajattelevat lapsukaisiaan ja huolehtivat koko perheen puolesta! Kuinka monilla perheenisillä on syöpä, heille tehdään sädehoitoa ja mitä kaikkia koettelemuksia heillä onkaan! He eivät pysty työskentelemään, heidän täytyy maksaa vuokra, heillä on roppakaupalla rahanmenoa! Täällä toisilla on heidän terveytensä ja siltikään he eivät selviydy asioista, kuinka paljon siis joku jolla ei ole edes terveyttä, pakottaa itsensä työskentelemään hoitaakseen vähän ve

” Vanhus, eräs äiti antaa pyhitettyä vettä lapselleen ja lapsi sylkee sen pois. Mitä hänen pitäisi tehdä?” ” Hänen pitäisi rukoilla lapsensa puolesta. Ehkäpä tapa, jolla hän antaa pyhitettyä vettä, herättää vastarintaa. Jotta lapset olisivat Jumalan tiellä, vanhempien täytyy elää hengellisesti oikealla tavalla. Jotkut uskovat vanhemmat yrittävät auttaa lapsiaan, että heistä tulisi hyviä lapsia, ei siksi että heitä kiinnostaisi lasten sielujen pelastus, vaan siksi, että he haluavat hyviä lapsia. Toisin sanoen enemmän heitä huolestuttaa se, mitä muut ajattelevat heidän lapsistaan, kuin se, joutuvatko lapset kenties helvettiin. Tuossa tapauksessa kuinka Jumala auttaisi? Tarkoitus ei ole, että vanhemmat vievät lapset väkisin kirkkoon, vaan se, että lapset rakastaisivat kirkkoa. Lasten ei tule tehdä hyvää pakonomaisesti, vaan siksi, että he tuntevat tarvetta siihen. Vanhempien pyhä elämä informoi lasten sieluja ja heistä tulee luonnostaan tottelevaisia. Sillä tavalla he kasv

Eräänä päivänä kysyin vanhus Porfyriokselta hänen keljassaan: “Vanhus, viime aikoina on puhuttu paljon 666-luvusta, antikristuksen tulosta, joka lähenee – jotkut ovat varmoja, että hän on jo tullut –, elektronisesta mikrosirusta oikeassa kädessä tai otsassa, Kristuksen ja antikristuksen yhteenotosta ja jälkimmäisen tuhosta, Herran toisesta tulemisesta. Mitä te sanotte näistä asioista?” Vanhus vastasi: “Mitä sanoisin? En sano että näin Jumalansynnyttäjän, että tulee sota tai muuta sellaista. Tiedän, että tulee antikristus, että Herran toinen tuleminen tapahtuu, mutta en tiedä milloin. Huomenna? Tuhannen vuoden päästä? Kuitenkaan en huolehdi siitä. Sillä tiedän, että kuoleman hetki on meille jokaiselle Herran toinen tuleminen, ja se hetki on erittäin lähellä.” Joskus kysyin häneltä: ”Vanhus, jos antikristus tulee meidän päivinämme, antaako Jumala meille voimaa kestää marttyyrikilvoituksissa?” Hänen vastauksensa oli: ”Jos tunnustamme syntimmä, hän antaa meille tuon voima

Yritätkö sanoa minulle jotain? Epäonnistuminen ei tarkoita, että olen epäonnistunut. Se tarkoittaa vain sitä, etten vielä onnistunut. Epäonnistuminen ei tarkoita, että en saanut jotain valmiiksi. Se tarkoittaa, että opin jotain. Epäonnistuminen ei tarkoita, että jouduin häpeän alaiseksi. Se tarkoittaa, että uskalsin yrittää. Epäonnistuminen ei tarkoita, että minun täytyy luovuttaa. Se tarkoittaa, että minun täytyy yrittää vielä kovemmin. Epäonnistuminen ei tarkoita, etten tule koskaan onnistumaan. Se tarkoittaa, että minun täytyy yrittää enemmän. Sillä mitä enemmän teemme asioita, sitä enemmän asioita voimme tehdä. Muistakaa, että on hyvä olla merkittävä, mutta merkittävämpää on olla hyvä...  (tuntemattoman kirjoittajan teksti, suom. Jaakko Olkinuora)