Pyhien joukkoon luetun isämme Germanokse, Konstantinopolin arkkipiispan, puhe pyhästä Jumalansynnyttäjästä, kun hänen vanhempansa veivät hänet kolmevuotiaana temppeliin. (Suom. Jaakko Olkinuora) Katso, taaskin yksi juhla ja kirkas Herran Äidin riemu; katso, puhtaan morsiamen kulku, katso, kuningattaren ensimmäinen etusaatto; katso, sen kunnian ennusmerkki, joka on hänet ympäröivä; katso, tulevaisuudessa hänet piirittävän jumalallisen armon ennustus; katso, hänen äärimmäisen puhtautensa kauas säteilevä tunnusmerkki! Hänen vanhempansa vievät hänet lakkaamatta asumaan, olemaan armon pyhätössä, sinne, mihin pappi meni vuoden aikana – ei monesti vaan kerran – toimittamaan palvelusta. Kuka olisi nähnyt tai kuullut nyt tai muinaisina aikoina, että naissukupuolen edustaja olisi viety sisälle kaikkeinpyhimpään, joka oli miehillekin melkein mahdoton lähestyä, ja vieläpä asuvan siellä ja tulevan ravituksi? Eikö tämä olekin näkyvä ennusmerkki myöhemmin hänelle tapahtuneesta suurteosta? E...