Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Munkkeus on elinikäinen sitoumus

ATHOSVUOREN SIMONOPETTAN LUOSTARIN IGUMENI EMILIANOS KATKELMIA MUNKKEUDEN PYSYVYYDESTÄ [Pyhä Makarios Suuri kirjoittaa:] Jos joku haluaa lähteä pois luostarista minkä tahansa erimielisyyden takia, hän ei saa mukaansa yhtään mitään lukuun ottamatta yhtä vaatimatonta asua, ja hän eroaa veljestön yhteydestä uskottomana. Tämä sääntö muistuttaa meitä evankeliumin ehdoista avioliitoille, siis avioerokieltoa. Herra  inhoaa avioeroa.  Ykseys on Pyhän Kolminaisuuden ja Kirkon salaisuus.  Avioero on kaikissa tapauksissa  poissuljettua,  vaikka evankelistojen mukaan se vaikuttaisikin olevan sallittu aviorikoksen tapauksessa.  Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että aviorikos tuhoaa avioliiton.  Jumala ei siis anna siunausta erottaa sitä, minkä Hän on yhdistänyt, vaan  Hän julistaa , että  yhteisen taakan kantaminen Kristuksessa on päättynyt. Sama merkitys on [pyhän Makarioksen] sanalla ”uskottomana”. Jos joku haluaa lähteä luostarista, koska hän väsähtää kuuliaisuustehtävissä,

Ohjaajavanhuksen ja kuuliaisuusveljen välinen suhde, osa 3

Athosvuoren Simonopetran luostarin igumeni Emilianos VANHUKSEN JA KUULIAISUUSVELJEN VÄLINEN SUHDE Osa 3 Käsitelkäämme nyt joitain yksinkertaisia piirteitä, joita ilman ei Pyhä Henki, ei vanhuksen ajattelutapa eikä kuuliaisuusveljen vanhusta jäljittelevä elämäntapa voi  vaalia munkin persoonallisuutta.  Nämä kaikki kuuluvat  veljestön ykseyteen, mutta niitä on syytä käsitellä erikseen. Ensimmäinen on ilomme Herran edessä.  Ilo ilmaisee kiitollisuuttamme Jumalaa kohtaan, koska  kuka ihminen voisi sanoa, ettei  ole jatkuvasti Jumalan silmien edessä ja  huku hänen suomiinsa lahjoihin?  Kun siis en iloitse,  se tarkoittaa että olen kiittämätön Jumalaa kohtaan.  Ilo on ravintoa ja maaperän lannoitetta,  joka auttaa siementä itämään ja  kasvamaan.  Jos sitä ei ole, tulee vain  rikkaruohoja.  Ilon meiltä  ottavat  pois ideologiamme,  meidän omat tulevaisuudennäkymme,  meidän sekaantumisemme asioihin jotka eivät meille kuulu,  meidän  suhteemme järkkyminen vanhuksen kanssa.  M

Ohjaajavanhuksen ja kuuliaisuusveljen välinen suhde, osa 2

Athosvuoren Simonopetran luostarin igumeni Emilianos VANHUKSEN JA KUULIAISUUSVELJEN VÄLINEN SUHDE Osa 2 Olettakaamme, että olen ohjaajavanhus. Asun erämaassa ja minulla on hengellinen lapsi, mutta tämä lapsi, vaikka hän kuinka imisi itseensä minulta vaikutteita, vaikka hän kuinka palj on rakastaisi minua, vaikka hänellä olisi kuinka hyvä  suhde kanssani,  ja vaikka hän mestautta isi itsensä Kristuksen puolesta, hän on kadotettu sielu, jos hänellä ei ole sisässään Pyhää Henkeä.  Miten Jumalan kanssa yhdistyminen olisi mahdollista ilman Pyhää Henkeä?  Pyhä Henki on kaikkialla, mutta se ei yhdistä kaikkea.  Se yhdistää kanssaan vain ne, jotka  vapaasta tahdostaan  ja tietoisesti  vaalivat sitä  ja elävöittävät sen sisässään intensiivisen hengellisen työskentelyn kautta.  Pyhän Hengen voi huomaamattaan sammuttaa sisimmästään – apostolikin sanoo: ”älkää sammuttako Henkeä” (1. Tess.  5:19 ) –  vaikka kuvittelisikin elävänsä Hengen täyteydessä.  Sen takia luostarielämä ja isän j

Ohjaajavanhuksen ja kuuliaisuusveljen välinen suhde

Athosvuoren Simonopetran luostarin igumeni Emilianos Vanhuksen ja kuuliaisuusveljen välinen suhde OSA 1 Luostarin selviytyminen perustuu pääasiassa kuuliaisuusveljen ja vanhuksen väliseen oikeanlaiseen suhteeseen.  Monesti olemme iloisia veljestömme perhemäisestä luonteesta, rakkaudestamme, vapaudestamme, Jumalastamme, jumalanpalveluselämästämme, mutta jotkut yksinkertaiset hengellisen elämän piirteet, jotka kätkevät sisäänsä sen koko rikkauden, jäävät meiltä huomiotta. Ensimmäinen asia joka tarvitaan on vanhuksen ajattelutavan tunteminen. Se vaatii kuuliaisuusveljen syventymistä asiaan ja  täydellistä oman tahdon hylkäämistä.  Kuuliaisuusveljen on otettava vanhuksen ajattelutapa omakseen ja pitää sitä sielussaa n kuin kallisarvoista perintöä, ja jos tarve vaatii,  välittää sen eteenpäin.  Ilman tätä ajattelutapaa ei perheessä ole mitään voimaa tai kasvun siementä. Jokaisen vanhuksen ajattelutapa on erilainen. Se on yhtäältä hänen kilvoituksensa hedelmä, toisaalta

Anomuskanoni pyhälle Georgiokselle

ANOMUSKANONI PYHÄLLE SUURMARTTYYRI GEORGIOS VOITTAJALLE sairaan puolesta Athosvuoren pyhittäjä Ksenofonin luostarin runo Suom. munkki Damaskinos Ksenofontoslainen Pappi:           Kiitetty olkoon Jumalamme, alati, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Kuoro:          Aamen. Lukija:          Psalmi 143 Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle! Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön. Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy. Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa. Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla. Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi