Siirry pääsisältöön

Pyhä Andreas Kreetalainen: Ristin ylentämisen juhlana


Pyhien joukkoon luetun isämme Andreaan, Kreetan piispan, opetuspuhe kunniallisen ja eläväksitekevän ristin koko maailmalle koittaneen ylentämisen juhlana


Vietämme ristin juhlaa, ja koko kirkon täyteys valaistuu kuin salamasta. Vietämme ristin juhlaa, ja ilon säihke valaisee maanpiirin kasvot. Vietämme ristin juhlaa, ristin, jonka kautta pimeys karkotettiin ja tilalle saapui valo. Vietämme ristin juhlaa ja kohoamme Ristiinnaulitun kanssa jättäen allemme syntisen maan, jotta saavuttaisimme korkeuden. Risti ylennetään ja se ylentää mukanaan maan päällä olevan ihmissuvun sekä tyrmää pahojen henkien röyhkeyden. Risti ylennetään, ja Saatanan vastustava voima perääntyy ja joutuu häpeään. Ristin ylennetään ja Kirkon täyteys rientää sen luo. Risti ylennetään, ja kaupungit viettävät juhlaa sekä kansat riemukkaasti tekevät keskenään sovinnon. Ristin muisteleminen on ilon ennusmerkki ja päätepiste ankeudelle.

Mutta kuinka suurta onkaan ristin muodon katseleminen! Sillä se vapauttaa sen katselijan pelkuruudesta ja johtaa hänet miehuuteen. Näin vauraaksi on risti tehty: ja se, joka saa tämän vaurauden osakseen, saa itselleen aarteen. Te kenties kuvittelette minun tarkoittavan aarteella kultaa, helmiä tai arvokkaita intialaisia kiviä, joista ruumiinsa rakastajat iloitsevat, he, jotka kärkkyvät täysin arvottomia asioita. Mutta minä kutsun aarteeksi sitä asiaa ja nimeä, joka on kaikkia hyvyyksiä parempi; jossa, jonka kautta ja johon koko pelastuksemme päämies pantiin lepäämään ja palautettiin kunniaansa. Sillä jos ei olisi ollut ristiä, ei Kristusta olisi ristiinnaulittu. Jos ei olisi ollut ristiä, ei Elämää olisi naulittu puuhun. Jos häntä ei olisi ristiinnaulittu, eivät hänen kyljestään olisi vuotaneet turmeltumattomuuden virrat: veri ja vesi, jotka puhdistavat maailman. Synnin velkakirjaa ei olisi revitty rikki, emmekä olisi saaneet vapautusta: emme olisi saaneet nauttia elämän puusta, paratiisi ei olisi auennut, miekka ei olisi kääntynyt pois ja avannut tietä Edemiin, ryöväri ei asuisi paratiisissa.

Mitä sanonkaan? Jos ei olisi ollut ristiä, ei olisi ollut Kristustakaan maan päällä: ja jos Kristus ei olisi ollut maan päällä, ei olisi ollut Neitsyttä eikä Kristuksen toista syntymistä eikä ihmiseksi tullutta Jumalaa. Ei olisi ollut syntymää, ei seimeä, ei käärinliinoja, ei kahdeksantena päivänä tapahtunutta ympärileikkausta, ei vanhempien kasvatusta, ei iässä vanhenemista, ei kehon kasvamista, ei jumaluuden julistamista, ei kasteen vastaanottamista, ei ihmeiden tekemistä, ei Juudaan kavallusta, ei Pilatuksen tuomiota, ei juutalaisten röyhkeyttä huutaa syytön ristiinnaulittavaksi. Ja jos ei olisi ollut ristiä, ei kuolemaa olisi tallattu maahan, ei tuonelaa olisi riisuttu, ei katkeraa käärmettä kuoletettu. Tämän takia risti onkin suurenmoisen arvokas ja kunniallinen. Suurenmoinen, koska sen kautta on koittanut paljon hyvyyksiä, Kristuksen ihmeitä ja voitokkaita kärsimyksiä. Kunniallinen, koska risti on Jumalan kärsimyksen välikappale ja voitonmerkki: kärsimyksen välikappale, koska sen päällä hän vapaaehtoisesti kärsi kuoleman; voitonmerkki taas, koska sen kautta hän haavoitti paholaista ja sen kautta voitettiin kuolema. Myös tuonelan teljet murskattiin, ja rististä tuli koko maailmalle yhteinen pelastus.

Risti on kristittyjen toivo, epätoivoisten pelastus, myrskyyn joutuneiden satama, sairastavien parantaja, kärsimyksen karkoittaja, terveyden antaja, kuoletettujen elämä, hurskauden laki, jumalanpilkan vaimentaja. Risti on ase vihollista vastaan, kuninkuuden valtikka, kauneuden otsanauha, kirjoittamaton esikuva, voiman sauva, uskon perustus, vanhusten tukisauva, sokeiden opastaja, pimeydessä olevien valo, järjettömien kasvattaja, imeväisten opettaja, synnin poistaja, katumukseen johdattaja, vanhurskauden vahvistaja. Risti on taivaaseen johtavat tikapuut, hyveeseen ohjaava tie, elämän lähettiläs, kuolemasta päästäjä, turmeluksen kadottaja, tulen sammuttaja, uskallus Jumalan edessä, avain taivasten valtakuntaan. Risti on öinen turva, linnoitustorni päivällä, kädestä johdattaja pimeydessä, iloluontoisuuden suitset, ankeudessa piristäjä, välittäjä, anoja, ystävä, asianajaja, puolustaja, avustaja. Risti on apu kiusauksissa, vaaroista pelastaja, ahdistuksissa lohduttaja, tarpeissa auttaja, merellä kulkevien ohjaaja, helpotus onnettomuuksissa. Risti vartioi yöllä nukkuvia, valvoo yhdessä valvovien kanssa, tukee työtä tekeviä. Risti on raukeiden piristäjä, vaivaa näkevien lepo, nälkäisten ravinto, paastoojien vahvistus, kilvoittelijoiden opettaja, alastomien suoja, vaeltajien seuralainen. Risti tekee rikkaat viisaiksi; se on köyhien tuki, leskien suoja, orpojen auttaja ja ravitsija. Risti on valtiaiden kunnia, kuninkaiden valta, sodanjohtajien voitto, puhtauden leima, yhteiselämän side. Risti on kaupunkien suojelija, kotien turva, ystävyyden yhdistäjä, vihollisilta puolustaja, sotajoukkojen vastustaja, pakanakansojen karkottaja, barbaarit häätävä paalu, rauhan lahjoittaja. Risti on rakkauden päämies, maailman sovittelija, ääriviivojen vetäjä, taivaan korkeus, maan syvyys, luomakunnan kokoaja, näkyvän maailman leveys, maanpiirin pituus: lyhyesti sanottuna risti on Kristuksen kärsimyksien huippu ja meitä kohtaan tehtyjen ihmeiden kruunu.

Ristiä kutsutaan myös Kristuksen kirkkaudeksi ja nimitetään Kristuksen korottamiseksi. Se ymmärretään myös toivottavaksi maljaksi ja Kristuksen meidän puolestamme kokemien kärsimyksien lopputulokseksi. Kuule siis Kristuksen sanat siitä, että Risti on hänen kirkkautensa: «Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet.» Ja edelleen: « Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.» Ja vielä: «Isä, kirkasta nimesi! Silloin kuului taivaasta ääni: Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.» Kirkkaudella Hän tarkoittaa tässä ristillä tapahtunutta asioiden muuttumista ja kärsimistä meidän puolestamme, sillä Luojan täytyi kärsiä luotujen puolesta. Kuuntele, mitä Kristus itse sanoi siitä, että risti on hänen korottamisensa: «Kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.» Ja toisessa kohdin hän sanoo: «Kuten Mooses korotti käärmeen erämaassa, samalla tavalla on korotettava ihmisen Poika.» Miksi? «Jotta yksikään joka häneen uskoo ei hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.» Näetkö nyt, että risti on Kristuksen kirkkaus ja korotus?

Haluatko tietää, että täällä ristille korottaminen johti toisaalla kirkkauteen? Kuule, kuinka Daavid sanoo: «Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, kirkkautesi yli kaiken maan!» Ja Jesaja sanoo Kristuksen hahmolla: «Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä kohoan, nyt minä näytän kunniani.» Koska kohottaminen on siis kunniaa, tänäänkin ristin kohottamisella kunnioitetaan Kristusta. Jos kerta risti on Kristuksen kunnia, tänäänkin risti ylennetään Kristusta kunnioittaaksemme. Kristusta ei ylennetä ristiä kunnioittaaksemme, vaan risti ylennetään Kristusta kunnioittaaksemme. Kristusta kunnioitetaan, jotta hän ylentäisi meidät kanssaan. Risti siis ylennetään, ja mukanaan se ylentää hurskasten mielen. Kristusta kunnioitetaan, ja Hän saattaa kunniaan Häntä kunnioittavat. Risti ylennetään, ja se hajottaa pahojen henkien ylpeyden. Kristusta kunnioitetaan, ja Hän saattaa häpeään pahan päämiehen: käärmeen. Risti ylennetään, ja se palauttaa langenneet oikealle polulle. Kristusta kunnioitetaan, ja Hän poistaa syyllisyyden syntiin langenneilta. Risti ylennetään, ja epäjumalankuvat kaatuvat. Kristusta kunnioitetaan, ja paholainen haavoittuu. Risti ylennetään, eikä ainoastaan ristiä vaan myös Kristus sen kanssa. Ristin ilmestyminen osoitti juutalaisten typeryyden. Miten se ilmestyi? Kristukseen uskovien kuninkaiden vallitessa. He eivät pitäneet ristiä vain symbolina, jolla pyrittiin ryöväämään monia pelotellen, vaan he uskoivat siinä olevan jumalallinen ja erityinen voima, että se totisesti on uskon väline ja perustus. Sillä risti oli Jumalan aarre, ja ristinkuoleman jälkeen elämän ja kuoleman Herra nousi kuolleista kolmantena päivänä. Raivokkaasti keihäillä tähdänneille ja vihan valtaamille juutalaisille tuo kärsimyksen puhdas ja autuas väline ei tullut puolustukseksi, mutta kristityille siitä tuli turva, joka oli haudattu aarteena maan syvyyksiin. Tarkoitan siis ristiä ja kaikkia siihen liittyneitä asioita: nauloja, keihästä ja sitä kylttiä, johon Pilatus kirjoitti syytöksen ja asetti sen ristin päähän.
Kun Jumala oli siis antanut kristityille valtakunnan valtikat ja saattanut kaiken roomalaisten vallan alle, hän osoitti hyvän tahtonsa hurskaan naisen, kuningattaren kautta; naisen, jolla oli kuninkaallinen mielenlaatu ja jonka poika tuolloin hallitsi kristittyjä. Jumala teki tuon naisen helposti ja niin sanotusti jumalallisen riemun kautta viisaaksi. Aluksi hän puhui ankarasti ja myöhemmin taas imarteli juutalaisia, jotta hän saisi taivutettua heidän jääräpäisen sydämensä. Ja niin pian kaikkien yhteinen aarre ilmestyi sitä etsineelle kuningattarelle, Jumalan ojensi lahjansa pikaisesti naiselle: lahjalla tarkoitan siis Herran ristiä, joka ylennetään tänään kaikkialla maailmassa. Sen kautta ja kaikkeen siihen liittyneen välityksellä toimitettiin maailman pelastava kärsimys. Tämän takia juhlimme tänään, tämän takia vietämme juhlaa, sillä muinoin kätketty pyhä esine on tänään ilmestynyt; sillä kätketty aarre säteilee maan mineraalien joukosta kuin kulta; sillä maahan haudattu kristittyjen valtakunnan jalo voitonmerkki ilmestyi; sillä pahojen henkien nostattama rajuilma tyyntyi ristin ilmestyttyä; sillä vihollisia vastaan itsestään taottu miekka näyttäytyy maan uumenista; sillä Kirkko otti huomaansa maailman; sillä hänet, joka kadotti drakman, kuninkaan valta löysi itselleen. Tämä on Kristuksen risti, Valtiaan tunnusmerkki, pelastava ase, kuninkaallinen valta, voitonmerkki, ylhäällä ja alhaalla olevien rajavyöhyke, uskossaan varmojen perustus, apostolien huippu ja profeettojen väline näkemiseen, marttyyrien kruunu, Kristusta kumartavien kihlaus.

Siitä lähtien kun saimme ristin, Kristusta on kumarrettu. Siitä lähtien kun saimme ristin, Jumalan Poika on tullut tunnetuksi. Siitä lähtien kun saimme ristin, Poikaa on kumarrettu yhdessä Isän kanssa. Siitä lähtien kun saimme ristin, juutalaisten oppi lakkasi, kreikkalaisten uskonto katosi,
kristittyjen usko pääsi voitolle, ilma pyhitettiin, vapauduimme uhriverestä, saimme maistaa veretöntä palvelusta. Siitä lähtien kun saimme ristin, vapauduimme pahojen henkien uhrikärystä ja tulimme osallisiksi vuodatetun mirhaöljyn hengellisestä tuoksusta. Siitä lähtien kun saimme ristin, jumalten myyttiset sukupuut ovat kadonneet. Siitä lähtien kun saimme ristin, olemme saaneet tuntea Jeesuksen jumalallisen sukupuun ja syntymisen meidän kaltaiseksemme. Siitä lähtien kun saimme ristin, opimme tuntemaan aluttoman alkusyyn syntymisen ennen aikojen alkua. Siitä lähtien kun saimme ristin, meille on opetettu usko Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ja olemme pudistelleet pois kreikkalaisten typerien tarujen monijumalaisen turhuuden. Siitä lähtien kun meillä on risti, olemme unohtaneet laissa olleiden esikuvien varjot ja tulleet uusiksi armon valkeudessa. Siitä lähtien kun meillä on risti, kuolema on ollut halveksittu, pahat henget ovat tyrmistyneet, epäjumalankuvat on hajotettu, eläinuhrit on lopetettu, epäjumalat tuhottu. Kaikkialla on kirkkoja, uhrialttareita, veisuja, kokoöisiä palveluksia, teologisia puheita, kasteita, uskovien yhteisöjä, pyhien kirjoitusten opiskelua, maallisten asioiden halveksuntaa, taivaan tavoittelua, yhteyttä Jumalan kanssa. Tarvitsisiko edes mainita näin monia asioita? Siitä lähtien kun meillä on risti, ihmiset ovat voineet asua yhdessä enkelten kanssa, maan päällä oleville on mahdollistettu pääsy taivaaseen, Jumalasta on tullut ihmisille käsitettävä ja hän on ottanut päällensä ihmisluonnon.

Mutta oi Kristuksen risti ja meidän arvokas kerskauksemme! Oi kunnioitettu puu, jolle Kristus levitettiin! Kuolemattomuuden kasvi, josta viinipuun terttu, Kristus, on vuodattanut meille elävöittävän juoman. Oi risti, jonka kautta synnin käsikirjoitus revittiin ja vapautussopimus kirjoitettiin! Oi risti, tuhansien hyvyyksien aarre! Paratiisin välittäjä, valtakunnan perillinen, synneistä päästäjä, mielenmuutoksen antaja. Sinut Kristus, joka sinuun ristiinnaulittiin, osoitti kuolemattomuuden puuksi. Sinut Kristus, joka sinuun kiinnitettiin, näytti taivaisiin johtavan tien tikapuiksi. Sinut Kristus, joka sinussa riippui, osoitti siunauksen välittäjäksi. Sinut Kristus, joka sinuun levitettiin, vapautti kahleista joihin sinut oltiin sidottu. Kristus, joka vapaaehtoisesti kohotettiin sinun päälläsi, kohotti kanssaan koko maailman. Sinun päälläsi tähtemme kohotettu Kristus pystytti ylennetyn, pronssisen käärmeen. Enää käärme ei pure, ei ole tienvartijana. Enää ei ole pronssia se käärme, joka parantaa siihen katsovien käärmeenpuremat. Enää ei ”puuhun ole ripustettu Jumalan kiroamaa”. Miten tämä on mahdollista ja millä tavoin? Siunatun lapsukaisen Jeesuksen, Jumalan Pojan, vaihdettua kirous meille siunaukseksi. Enää risti ei ole kirottu, kun kirous vangittiin ristillä, Kristus vapautti meidät kirouksesta ja toi meille tilalle siunauksen.

Tämä Kristuksen risti on tuonut meille kaikki hyvyydet. Tätä Valtiaan ristiä kutsutaan monilla nimityksillä. Sitä kutsutaan ristiksi, oikeuden, valtakunnan, voiman ja perintöosan sauvaksi. ”Sinun valtaistuimesi, Jumala, pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen, sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka”. ” Sinä lunastit perintöosasi valtikan.” ” Voimasi valtikan Herra lähettää sinulle Siionista.” Vitsaksi: ”Sinun vitsasi ja sauvasi ovat minun lohtuni.” Elämän puuksi: ”Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.” Puuksi: ”Se on kuin istutettu puu.” Minne? Daavid sanoo: ”Virtain ääreen.” Minkä virtojen? Jumalan inspiroimien Kirjoitusten. Astinlaudaksi: ”Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, palvoen kumartukaa hänen jalkojensa astinlaudan eteen. Hän on pyhä.” Paikaksi: ”Menkäämme hänen asumuksiinsa, kumartakaamme paikkaa, jossa hänen jalkansa seisovat. En suo silmilleni unta, en silmäluomilleni unen rauhaa, ennen kuin löydän Herralle sijan, asumuksen Jaakobin Jumalalle.” Tätä ristiä kuvasi symbolisesti edeltä patriarkka Jaakob, kun hän asetti kätensä jälkeläistensä päälle. Sama mies kuvasi myös edeltä ristiä kumartaessaan sauvan juurella Joosefille. Tämän patriarkka Jaakobin sauva oli ristin esikuva, kun hän ylitti Jordanin, sillä hän sanoi: ”Sauva kädessäni kuljin tämän Jordanin yli.” Ja hieman tätä ennen ristin esikuvan osoitti Aabraham oinaan sarvien muodossa: sillä lampaan kautta uhrista tuli salaisesti ristiinnaulitun esikuva.
Ristin esikuvana oli myös Iisak, joka otti polttouhria varten puut kannettavakseen ja joka seurasi kiiruhtaen isäänsä valmistaen itseään uhriksi. Ristin voima oli Mooseksen käärmeeksi muuttuneella sauvalla, joka muutti ja nieli egyptiläisten sauvat, joka muutti joen virran veriseksi jotta he eivät saisi juodakseen: samalla tavoin se sai sammakot nousemaan vesistä, syöpäläiset saapumaan, paarmat, sakean pimeyden ja kaikki Egyptiä koetelleet kiusaukset. Ristin esikuvana oli tämä samainen Mooseksen sauva, kun se erotti Punaisenmeren vedet kahtia kuljettaakseen Mooseksen ja kansan sen halki. Ristin esikuvana oli tulinen ja pilvinen patsas, jonka kautta Jumala johdatti Egyptistä paenneen kelvottoman Israelin kansan. Ristin esikuvan muodosti myös Mooses itse, kun hän korkealla vuorella kohotti kätensä, kun Joosua taisteli vierasrotuista Amalekia vastaan, ja kun Aaronin ja Hurin auttaessa Moosesta Israel oli vahvasti voitolla. Ristin esikuvan muodosti myös sauva, joka erämaassa halkaisi kallion ja osoitti hedelmättömän hedelmälliseksi. Mitä muuta Jesaja kuvasi puisella sauvalla, jolla hän kahtia jakoi, kuin ristiä? Olen jättänyt mainitsematta Hamanin hirttämisen ja orja Siseran vaarnalla mestaamisen, jotka selvästikin kuvasivat ristiä. Mutta myös Elian vaalea viitta varmaankin piti sisässään myös ristin voimaa, kun se jakoi Jordanvirran kahtia niin, että hän pystyi ylittämään sen kuivaa maata pitkin. Mihin sijoittaisimmekaan Elisan ihmeen, kun hän veteen puunoksan heitettyään sai raudan nousemaan joen pohjasta, kohottaen raskaan esineen kevyellä? Mitä muutakaan oli se sauva, joka puhkesi versomaan, kuin ennalta tehty kuvaus rististä?

Sillä risti on totisesti suuri ja siitä on monesti todistettu ja ennustettu pyhissä kirjoituksissa ja joka itse kuvasi ennalta tänä päivänä tapahtuneita ihmeitä. Ristiä kumarretaan, sillä sen kautta opimme tuntemaan Herran. Ristiä kumarretaan, koska sen kautta siunaamme ristiinnaulittua. Ristiä kumarretaan, koska sen kautta olemme saaneet siunauksen ja vapauduimme kirouksesta. Ristiä kumarretaan, koska sen kautta olemme antaneet ylen tottelemattomuuden puun karvaan maun ja maistaneet pelastuksen suloisuutta. Se puu on siunattu, jonka kautta kaikki kansat tulivat siunatuiksi. Se puu on siunattu, jolle Jumala ruumiissa levitettiin. Ja mikä olisi oudompaa kuin nähdä Jumala ristiinnaulittuna ja vieläpä ryövärien vierellä? Se puu on siunattu, jonka kautta ryöväri pääsi asumaan paratiisiin ja jonka maku karkotti karvaan maun: mikä olisikaan ihmeellisempää? Että sen, jonka Aadam petkutettuna sulki, nyt avaa ryöväri tunnustuksellaan, ja sinne, mistä Aadam karkotettiin, ryöväri kirjattiin kutsutuksi asukkaaksi. Oi tätä sopivaa vaihtokauppaa! Varas karkotettiin ja varas tuli hänen sijaansa sisään: ensimmäinen rikkomuksen, toinen tunnustuksen takia; Aadam hänet pettäneen johdattamana, ryöväri tultuaan ristiinnaulituksi Luojansa kanssa.

Se puu on siunattu, josta rakennettiin arkki ja joka pelasti symbolisesti maailman tulvalta. Aadam söi ensin siitä puusta, joka vaihtoi elämän kuolemaan: kiirehtiessään maistamaan hän irrotti itsensä tiedon puusta, mutta myöhemmin tultuaan osalliseksi siitä siunatusta puusta, hän tunsi sen toisenlaiseksi ja tuli jälleen kutsutuksi. Se puu on siunattu, jonka kautta röyhkeä käsivarsi taivutetaan, vihollisen kaulat kumartuvat, barbaari kääntää selkänsä ja skyytit kaikkoavat kenenkään heitä jahtaamatta. Sen tähden kohottakaa tänään kanssani äänenne, ja kumartakaamme yhdessä Raamatun kanssa sen sanoin ristin aarretta. Ristin aarteeksi nimitän Jumalan Poikaa, Kristusta, jonka puoleen meidän tulee osoittaa sanamme sanoen: ”Kaikki kansat, jotka olet luonut, tulevat eteesi ja kunnioittavat sinua, ne kunnioittavat sinun nimeäsi, Herra, sillä sinä olet suuri Jumala ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet suuri, Jumala.”

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ehtoolliseen valmistautuminen

EHTOOLLISEEN VALMISTAUTUMINEN Munkki Damaskinos Ksenofontoslainen Koko ortodoksisen jumalanpalveluselämän ydin on Herran pyhä ehtoollinen, salaisuuksista suurin, jossa leipä ja viini muuttuvat ihmeellisellä tavalla Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Säännöllinen ehtoolliseen osallistuminen on jokaisen ortodoksin velvollisuus, mutta sitä ei tule nähdä oikeastaan velvollisuutena vaan koko ihmiselämän suurimpana ilona: mikä voi olla valtavampaa ja ihanampaa, kuin ottaa itsensä Jumala sisäänsä ja tulla Kristuksen ruumiin kautta yhteen myös kaikkien muiden kirkon jäsenten kanssa? Ehtoollisrukouksissa sanotaan, että Kristuksen ruumis ja veri tuovat syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän, ruumiin ja sielun parannuksen ja aistien puhdistukseksi.                       Ehtoollinen on ortodoksisessa kirkossa rajattu vain ortodoksisen kirkon jäsenille. Siksi esimerkiksi luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset eivät saa osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen. Tämä johtuu siitä, että o

Munkkeus on elinikäinen sitoumus

ATHOSVUOREN SIMONOPETTAN LUOSTARIN IGUMENI EMILIANOS KATKELMIA MUNKKEUDEN PYSYVYYDESTÄ [Pyhä Makarios Suuri kirjoittaa:] Jos joku haluaa lähteä pois luostarista minkä tahansa erimielisyyden takia, hän ei saa mukaansa yhtään mitään lukuun ottamatta yhtä vaatimatonta asua, ja hän eroaa veljestön yhteydestä uskottomana. Tämä sääntö muistuttaa meitä evankeliumin ehdoista avioliitoille, siis avioerokieltoa. Herra  inhoaa avioeroa.  Ykseys on Pyhän Kolminaisuuden ja Kirkon salaisuus.  Avioero on kaikissa tapauksissa  poissuljettua,  vaikka evankelistojen mukaan se vaikuttaisikin olevan sallittu aviorikoksen tapauksessa.  Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että aviorikos tuhoaa avioliiton.  Jumala ei siis anna siunausta erottaa sitä, minkä Hän on yhdistänyt, vaan  Hän julistaa , että  yhteisen taakan kantaminen Kristuksessa on päättynyt. Sama merkitys on [pyhän Makarioksen] sanalla ”uskottomana”. Jos joku haluaa lähteä luostarista, koska hän väsähtää kuuliaisuustehtävissä,

Ortodoksisesta raamatuntulkinnasta

En ole yleensä kirjoittanut tänne blogiin omia tekstejäni, vaan rajoittunut ainoastaan käännöksien julkaisemiseen. Monet ovat kuitenkin pyytäneet minua kirjoittamaan lyhyen johdatuksen ortodoksiseen raamatuntulkintaan, joten tartuin tuumasta toimeen. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on eri yhteyksissä viitattu kristinuskon tärkeimpään kirjaan, Raamattuun. Puheenvuoroista on kuitenkin käynyt ilmi, että raamatuntulkintamenetelmien tuntemus vaihtelee, eivätkä aina lukijoille tai kirjoittajille edes tulkinnan perusperiaatteet ole selvillä. Erityisesti olen törmännyt epätietoisuuteen ortodoksisesta raamatuntulkintaperinteestä. Miten kirkkomme siis tulkitsee pyhiä kirjoituksia? Usein sanotaan, että ortodoksinen kirkko on tradition kirkko. Uskon lähteinä pidetäänkin Raamatun ohella kirkon kaksituhatvuotista traditiota: Raamattu kuuluu traditioon, ja traditio taas pohjautuu Raamattuun. Tradition ytimessä ovat ensimmäisen vuosituhannen aikana vaikuttaneet kirkkoisät ja myös kirk