Eräänä
päivänä kysyin vanhus Porfyriokselta hänen keljassaan: “Vanhus,
viime aikoina on puhuttu paljon 666-luvusta, antikristuksen tulosta,
joka lähenee – jotkut ovat varmoja, että hän on jo tullut –,
elektronisesta mikrosirusta oikeassa kädessä tai otsassa,
Kristuksen ja antikristuksen yhteenotosta ja jälkimmäisen tuhosta,
Herran toisesta tulemisesta. Mitä te sanotte näistä asioista?”
Vanhus vastasi: “Mitä sanoisin? En sano että näin
Jumalansynnyttäjän, että tulee sota tai muuta sellaista. Tiedän,
että tulee antikristus, että Herran toinen tuleminen tapahtuu,
mutta en tiedä milloin. Huomenna? Tuhannen vuoden päästä?
Kuitenkaan en huolehdi siitä. Sillä tiedän, että kuoleman hetki
on meille jokaiselle Herran toinen tuleminen, ja se hetki on erittäin
lähellä.”
Joskus
kysyin häneltä: ”Vanhus, jos antikristus tulee meidän
päivinämme, antaako Jumala meille voimaa kestää
marttyyrikilvoituksissa?” Hänen vastauksensa oli: ”Jos
tunnustamme syntimmä, hän antaa meille tuon voiman.”
”Älkööt
lopunaikojen asiat vaivatko meitä”, hän sanoi meille, kun olin
erään veljen kanssa, ”eikä antikristus tai hänen merkkinsä.
Sillä tietäkää, että jos meillä on sisällämme Kristus,
antikristus ei voi häiritä meitä mitenkään, edes pienimmässä
asiassa.”
Hän
sanoi minulle: ”Isä Athanasios (hän tarrasi minua kädestä
tiukasti), minä olen sokea nyt, ruumiini silmät eivät toimi, koska
minulla on syöpä aivolisäkkeessä, mutta minulla on hengen silmät
ja näen. Ennen kuin lähdet, haluan että sanot minulle. Mitä sanoi
meidän Vanhus Emilianoksemme luvusta 666 ja antikristuksesta?” Ne
olivat Tshernobylin jälkeisiä päiviä. Ihmiset olivat
takajaloillaan ja kymmenet tulivat päivittäin, erityisesti Vanhus
Porfyrioksen luokse, koska hän asui Ateenan lähellä, ja kyselivät
häneltä hädissään: ”Mitä tapahtuu? Tuleeko antikristus
leimaamaan meidät luvulla 666?”
Ja
hän kysyi minulta: ”Sanopa minulle, mitä Vanhus Emilianos sanoo
luvusta 666 ja antikristuksesta?” Sanoin hänelle: ”Vanhus, hän
sanoi meille eilen eräässä kokoontumisessa ettei meidän pidä
huolestua. Meidän pitää olla kiinnostuneita vain elävästä
suhteesta Kristuksen kanssa eikä antaa antikristukselle paljon
huomiota, koska silloin hänestä eikä Kristuksesta tulee meidän
elämämme keskus.” Välittömästi hän taputti pikku kätösiään
vuoteessaan ja sanoi: "Mitä sanot, mitä sanot, kunnia
Jumalalle että löysin rippi-isän joka on samaa mieltä kanssani.
Nuo rippi-isät maailmassa, mitä he ovatkaan tehneet! He ovat
nostaneet sieluja takajaloilleen, he ovat luoneet roppakaupalla
perheeseen ja psykologiaan liittyviä ongelmia luvulla 666. Ihmiset
eivät saa nukuttua ja he ovat alkaneet ottaa mielialalääkkeitä ja
unipillereitä nukkuakseen. Mitä tämä oikein on? Kristus ei halua
tällaisia asioita. Ja voinko sanoa vielä jotain?" Sanoin
hänelle: "Mitä, Vanhus?" Hän sanoi: "Meille
kristityille, kun koemme Kristuksen omassa elämässämme, ei ole
olemassa antikristusta. Sanopa: voitko istua tälle vuoteelle jossa
minä istun?" Sanoin hänelle: "En, Vanhus." Hän
sanoi: "Miksi et?" Vastasin hänelle: "Koska jos istun
teidän päällenne, litistän teidät." Hän sanoi: "Koska
sitten voit istua?" Sanoin hänelle: "Kun te lähdette,
minä voin istuutua." Hän sanoi: "Juuri niin, niin
tapahtuu myös meidän sielullemme. Kun meillä on Kristus
sisällämme, voiko antikristus tulla? Voiko mikään vastakkainen
voima tulla sieluumme? Tämän takia nykyään meillä ei ole
Kristusta sisällämme ja tämän takia huolestumme antikristuksesta.
Kun otamme Kristuksen sisäämme, kaikista asioista tulee Paratiisi.
Kristus on kaikki ja sen takia sano aina ihmisille, että me emme
pelkää vastustajaa. Ja katsopas kun sanon sinulle jotain. Jos
antikristus tulisi nyt lasersädelaitteen kanssa ja leimaisi minut
luvulla 666, minä en huolestuisi. Sinä varmaankin sanoisit, Vanhus,
mutta eikö se ole antikristuksen merkki?Kyllä, mutta vaikka hän
piirtäisi minuun tuhansittain lukuja 666, minä en huolestuisi.
Miksikö? Koska ensimmäiset marttyyrit annettiin pedoille, ja he
tekivät ristinmerkkinsä, ja pedoista tuli lauhkeita lampaita:
heidät heitettiin mereen, he tekivät ristinmerkkinsä, ja meri
muuttui maaksi ja he kävelivät sen päällä: heidät heitettiin
tuleen, he tekivät ristinmerkkinsä, ja tuli muuttui viileäksi
tuulahdukseksi. Siunattu lapsoseni, mitä me olemme tänä päivänä?
Uskommeko Kristukseen? Ristinmerkkiimme? Mutta miksi Kristus
laskeutui alas maailmaan? Eikö hän laskeutunutkin vahvistamaan
meidän heikkouttamme? Näin sano myös Vanhukselle. Ja sinä, kerro
ihmisille, ettei heidän pidä pelätä antikristusta. Me olemme
Kristuksen lapsia, olemme Kirkon lapsia." Tämä asia teki
minuun suuren vaikutuksen. Ja hän lisäsi minulle: "Voinko
sanoa sinulle jotain?" Vastasin: "Olkaa hyvä, Vanhus."
"Miten patriarkka Demetrios tuli Konstantinopolista Ateenaan?"
Sanoin: "Lentokoneella." "No kyllä minä tiedän että
hän tuli lentokoneella, miten muuten, uidenko muka? Mitä
dokumentteja hänellä oli mukanaan?" Sanoin: "Passi,
Vanhus." "Kreikkalainen vai turkkilainen?" Sanoin: "En
tiedä." "Nyt sinä viisastelet. Turkkilaisella passilla
hän tuli. Ja mikä on Turkin kansallinen symboli, tiedätkö?"
Sanoin: "En tiedä, Vanhus." "Voi hyvänen aika, etkö
tiedä mikä on Turkin kansallinen symboli? Se on puolikuu. Ja
tiedätkö miten kirkkoisät nimittävät puolikuuta Muhammedin
ilmestymisen jälkeen?" Sanoin hänelle: "En tiedä,
Vanhus." "Annapa minulle teologian tutkintopaperisi niin
revin sen palasiksi. Mikä teologi sinä oikein olet?", hän
sanoi naureskellen. "Puolikuu on antikristuksen merkki. Jos
puolikuu kerta on antikristuksen merkki ja meidän patriarkallamme on
passissa antikristuksen merkki (ja leimoissa, kuinka monta leimaa he
laittavatkaan rajoilla!), tarkoittaako se, että patriarkkamme on
antikristus? Ei, hyvä lapsi! Ei, hyvä lapsi! Älkäämme rajoittako
Evankeliumin sanomaa niin paljon! Kristus ei ole niin kapeakatseinen
kuin olemme me ihmiset, jotka haluamme puolustaa oikeuksiamme. Sanopa
niin siis Vanhukselle ja ihmisille: meidän ei tule pelätä
antikristusta eikä lukua 666."
Kommentit
Lähetä kommentti