Siirry pääsisältöön

Vanhus Paisios: Lapset ja hengellinen elämä


Vanhus, eräs äiti antaa pyhitettyä vettä lapselleen ja lapsi sylkee sen pois. Mitä hänen pitäisi tehdä?”

Hänen pitäisi rukoilla lapsensa puolesta. Ehkäpä tapa, jolla hän antaa pyhitettyä vettä, herättää vastarintaa. Jotta lapset olisivat Jumalan tiellä, vanhempien täytyy elää hengellisesti oikealla tavalla. Jotkut uskovat vanhemmat yrittävät auttaa lapsiaan, että heistä tulisi hyviä lapsia, ei siksi että heitä kiinnostaisi lasten sielujen pelastus, vaan siksi, että he haluavat hyviä lapsia. Toisin sanoen enemmän heitä huolestuttaa se, mitä muut ajattelevat heidän lapsistaan, kuin se, joutuvatko lapset kenties helvettiin. Tuossa tapauksessa kuinka Jumala auttaisi? Tarkoitus ei ole, että vanhemmat vievät lapset väkisin kirkkoon, vaan se, että lapset rakastaisivat kirkkoa. Lasten ei tule tehdä hyvää pakonomaisesti, vaan siksi, että he tuntevat tarvetta siihen. Vanhempien pyhä elämä informoi lasten sieluja ja heistä tulee luonnostaan tottelevaisia. Sillä tavalla he kasvavat hurskaasti ja kaksinkertaisella terveydellä, ilman sielullisia traumoja. Jos vanhemmat pakottavat lasta jumalanpelossa, Jumala auttaa ja lapsi tulee autetuksi. Jos he kuitenkin tekevät sen itsekkyydestään, silloin Jumala ei auta. Monesti lapset kärsivät vanhempien ylpeydestä.”

Vanhus, monet äidit kysyvät meiltä, miten kolme-neljävuotiaiden lasten tulisi rukoilla.”

Sanokaa heille: "Sinä olet äiti: katso, kuinka paljon lapsesi kestää." Heidän ei tule asettaa lapsille rukoussääntöä.”

Ehkäpä täällä, Vanhus, lapset, joiden vanhemmat tuovat heidät tänne, väsähtävät kokoöisissä palveluksissa.”

Aamupalveluksen aikana vanhempien tulee antaa lasten levätä hetken, ja sitten heidät tulisi tuoda kirkkoon jumalallisen liturgian aikana. Äitien, ilman että he pakottavat lapsiaan, tulee opettaa lapset pienestä asti rukoilemaan. Kappadokian kylissä asukkaat elivät vahvasti askeettisen tradition mukaan. He menivät lastensa kanssa luostareihin ja tekivät siellä maahankumarruksia ja rukoilivat kyynelin, ja niin myös lapset oppivat rukoilemaan. Tsetikset, kun he menivät ryöstämään heitä, ohittivat kirkot ulkoa ja kuulivat kyyneliä ja ihmettelivät: "Voi hyvänen aika, mitä tapahtuu?", he sanoivat. "Nuo nauravat päivisin ja itkevät öisin." He eivät voineet ymmärtää, mitä tapahtui. Pienten lasten rukousten kautta voi tapahtua ihmeitä. Mitä hyvänsä he pyytävät Jumalalta, sitä Hän heille antaa, koska he ovat viattomia ja Jumala kuulee heidän puhtaan rukouksensa. Muistan, kuinka erään kerran, kun vanhempamme veivät meidät pellolle, he jättivät minut kotiin kahden nuoremman sisarukseni kanssa. Yhtäkkiä taivas muuttui mustaksi ja alkoi sataa kaatamalla. "Mitä vanhempamme nyt tekevät?", me sanoimme. "Miten he tulevat kotiin?" Kaksi nuorempaa lasta alkoi itkeä. "Tulkaa", minä sanoin heille, "pyytäkäämme Kristusta pysäyttämään sateen." Polvistuimme kaikki kolme ikoninurkkauksen edessä ja rukoilimme. Muutaman minuutin kuluttua sade lakkasi. Vanhempien tulee erottelukykyisesti auttaa lapsia pienestä asti lähestymään Kristusta ja elämään todeksi pienestä asti korkeampia, ts. hengellisiä iloja. Kun he alkavat käydä koulua, heidän tulee vähitellen opettaa lapsia tutkiskelemaan jotain hengellistä kirjaa ja auttaa heitä elämään hengellisesti. Silloin he ovat pikku enkeleitä ja heillä on rukouksillaan suuri voima Jumalan edessä. Sellaiset lapset ovat kotien hengellisiä päämiehiä. Erityisesti synaksarionit auttavat pieniä lapsia hengellisessä elämässä. Minä pienenä lapsena otin pieniä synaksarion-vihkoja, joita siihen aikaan oli, ja lähdin metsään: tutkin niitä, rukoilin. Lensin ilostani. Kymmenestä kuuteentoistavuotiaaksi, jolloin alkoi Kreikan ja Italian välinen sota, elin huolettomasti hengellistä elämää. Lapsenomaiset ilot ovat puhtaita: ne piirtyvät ihmiseen, ja kun hän kasvaa, ne liikuttavat häntä suuresti. Jos lapset elävät hengellisesti, he elävät iloisesti tässä elämässä ja toisessa elämässä he iloitsevat ikuisesti Kristuksen lähellä."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ehtoolliseen valmistautuminen

EHTOOLLISEEN VALMISTAUTUMINEN Munkki Damaskinos Ksenofontoslainen Koko ortodoksisen jumalanpalveluselämän ydin on Herran pyhä ehtoollinen, salaisuuksista suurin, jossa leipä ja viini muuttuvat ihmeellisellä tavalla Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Säännöllinen ehtoolliseen osallistuminen on jokaisen ortodoksin velvollisuus, mutta sitä ei tule nähdä oikeastaan velvollisuutena vaan koko ihmiselämän suurimpana ilona: mikä voi olla valtavampaa ja ihanampaa, kuin ottaa itsensä Jumala sisäänsä ja tulla Kristuksen ruumiin kautta yhteen myös kaikkien muiden kirkon jäsenten kanssa? Ehtoollisrukouksissa sanotaan, että Kristuksen ruumis ja veri tuovat syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän, ruumiin ja sielun parannuksen ja aistien puhdistukseksi.                       Ehtoollinen on ortodoksisessa kirkossa rajattu vain ortodoksisen kirkon jäsenille. Siksi esimerkiksi luterila...

Munkkeus on elinikäinen sitoumus

ATHOSVUOREN SIMONOPETTAN LUOSTARIN IGUMENI EMILIANOS KATKELMIA MUNKKEUDEN PYSYVYYDESTÄ [Pyhä Makarios Suuri kirjoittaa:] Jos joku haluaa lähteä pois luostarista minkä tahansa erimielisyyden takia, hän ei saa mukaansa yhtään mitään lukuun ottamatta yhtä vaatimatonta asua, ja hän eroaa veljestön yhteydestä uskottomana. Tämä sääntö muistuttaa meitä evankeliumin ehdoista avioliitoille, siis avioerokieltoa. Herra  inhoaa avioeroa.  Ykseys on Pyhän Kolminaisuuden ja Kirkon salaisuus.  Avioero on kaikissa tapauksissa  poissuljettua,  vaikka evankelistojen mukaan se vaikuttaisikin olevan sallittu aviorikoksen tapauksessa.  Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että aviorikos tuhoaa avioliiton.  Jumala ei siis anna siunausta erottaa sitä, minkä Hän on yhdistänyt, vaan  Hän julistaa , että  yhteisen taakan kantaminen Kristuksessa on päättynyt. Sama merkitys on [pyhän Makarioksen] sanalla ”uskottomana”. Jos joku haluaa lähteä luostarist...

Ortodoksisesta raamatuntulkinnasta

En ole yleensä kirjoittanut tänne blogiin omia tekstejäni, vaan rajoittunut ainoastaan käännöksien julkaisemiseen. Monet ovat kuitenkin pyytäneet minua kirjoittamaan lyhyen johdatuksen ortodoksiseen raamatuntulkintaan, joten tartuin tuumasta toimeen. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on eri yhteyksissä viitattu kristinuskon tärkeimpään kirjaan, Raamattuun. Puheenvuoroista on kuitenkin käynyt ilmi, että raamatuntulkintamenetelmien tuntemus vaihtelee, eivätkä aina lukijoille tai kirjoittajille edes tulkinnan perusperiaatteet ole selvillä. Erityisesti olen törmännyt epätietoisuuteen ortodoksisesta raamatuntulkintaperinteestä. Miten kirkkomme siis tulkitsee pyhiä kirjoituksia? Usein sanotaan, että ortodoksinen kirkko on tradition kirkko. Uskon lähteinä pidetäänkin Raamatun ohella kirkon kaksituhatvuotista traditiota: Raamattu kuuluu traditioon, ja traditio taas pohjautuu Raamattuun. Tradition ytimessä ovat ensimmäisen vuosituhannen aikana vaikuttaneet kirkkoisät ja myös kirk...