”Vanhus,
eräs äiti antaa pyhitettyä vettä lapselleen ja lapsi sylkee sen
pois. Mitä hänen pitäisi tehdä?”
”Hänen
pitäisi rukoilla lapsensa puolesta. Ehkäpä tapa, jolla hän antaa
pyhitettyä vettä, herättää vastarintaa. Jotta lapset olisivat
Jumalan tiellä, vanhempien täytyy elää hengellisesti oikealla
tavalla. Jotkut uskovat vanhemmat yrittävät auttaa lapsiaan, että
heistä tulisi hyviä lapsia, ei siksi että heitä kiinnostaisi
lasten sielujen pelastus, vaan siksi, että he haluavat hyviä
lapsia. Toisin sanoen enemmän heitä huolestuttaa se, mitä muut
ajattelevat heidän lapsistaan, kuin se, joutuvatko lapset kenties
helvettiin. Tuossa tapauksessa kuinka Jumala auttaisi? Tarkoitus ei
ole, että vanhemmat vievät lapset väkisin kirkkoon, vaan se, että
lapset rakastaisivat kirkkoa. Lasten ei tule tehdä hyvää
pakonomaisesti, vaan siksi, että he tuntevat tarvetta siihen.
Vanhempien pyhä elämä informoi lasten sieluja ja heistä tulee
luonnostaan tottelevaisia. Sillä tavalla he kasvavat hurskaasti ja
kaksinkertaisella terveydellä, ilman sielullisia traumoja. Jos
vanhemmat pakottavat lasta jumalanpelossa, Jumala auttaa ja lapsi
tulee autetuksi. Jos he kuitenkin tekevät sen itsekkyydestään,
silloin Jumala ei auta. Monesti lapset kärsivät vanhempien
ylpeydestä.”
”Vanhus,
monet äidit kysyvät meiltä, miten kolme-neljävuotiaiden lasten
tulisi rukoilla.”
”Sanokaa
heille: "Sinä olet äiti: katso, kuinka paljon lapsesi kestää."
Heidän ei tule asettaa lapsille rukoussääntöä.”
”Ehkäpä
täällä, Vanhus, lapset, joiden vanhemmat tuovat heidät tänne,
väsähtävät kokoöisissä palveluksissa.”
”Aamupalveluksen
aikana vanhempien tulee antaa lasten levätä hetken, ja sitten
heidät tulisi tuoda kirkkoon jumalallisen liturgian aikana. Äitien,
ilman että he pakottavat lapsiaan, tulee opettaa lapset pienestä
asti rukoilemaan. Kappadokian kylissä asukkaat elivät vahvasti
askeettisen tradition mukaan. He menivät lastensa kanssa
luostareihin ja tekivät siellä maahankumarruksia ja rukoilivat
kyynelin, ja niin myös lapset oppivat rukoilemaan. Tsetikset, kun he
menivät ryöstämään heitä, ohittivat kirkot ulkoa ja kuulivat
kyyneliä ja ihmettelivät: "Voi hyvänen aika, mitä
tapahtuu?", he sanoivat. "Nuo nauravat päivisin ja itkevät
öisin." He eivät voineet ymmärtää, mitä tapahtui. Pienten
lasten rukousten kautta voi tapahtua ihmeitä. Mitä hyvänsä he
pyytävät Jumalalta, sitä Hän heille antaa, koska he ovat
viattomia ja Jumala kuulee heidän puhtaan rukouksensa. Muistan,
kuinka erään kerran, kun vanhempamme veivät meidät pellolle, he
jättivät minut kotiin kahden nuoremman sisarukseni kanssa. Yhtäkkiä
taivas muuttui mustaksi ja alkoi sataa kaatamalla. "Mitä
vanhempamme nyt tekevät?", me sanoimme. "Miten he tulevat
kotiin?" Kaksi nuorempaa lasta alkoi itkeä. "Tulkaa",
minä sanoin heille, "pyytäkäämme Kristusta pysäyttämään
sateen." Polvistuimme kaikki kolme ikoninurkkauksen edessä ja
rukoilimme. Muutaman minuutin kuluttua sade lakkasi. Vanhempien tulee
erottelukykyisesti auttaa lapsia pienestä asti lähestymään
Kristusta ja elämään todeksi pienestä asti korkeampia, ts.
hengellisiä iloja. Kun he alkavat käydä koulua, heidän tulee
vähitellen opettaa lapsia tutkiskelemaan jotain hengellistä kirjaa
ja auttaa heitä elämään hengellisesti. Silloin he ovat pikku
enkeleitä ja heillä on rukouksillaan suuri voima Jumalan edessä.
Sellaiset lapset ovat kotien hengellisiä päämiehiä. Erityisesti
synaksarionit auttavat pieniä lapsia hengellisessä elämässä.
Minä pienenä lapsena otin pieniä synaksarion-vihkoja, joita siihen
aikaan oli, ja lähdin metsään: tutkin niitä, rukoilin. Lensin
ilostani. Kymmenestä kuuteentoistavuotiaaksi, jolloin alkoi Kreikan
ja Italian välinen sota, elin huolettomasti hengellistä elämää.
Lapsenomaiset ilot ovat puhtaita: ne piirtyvät ihmiseen, ja kun hän
kasvaa, ne liikuttavat häntä suuresti. Jos lapset elävät
hengellisesti, he elävät iloisesti tässä elämässä ja toisessa
elämässä he iloitsevat ikuisesti Kristuksen lähellä."
Kommentit
Lähetä kommentti