Mitä syvin epäuskon, synnin ja
epäjumalanpalveluksen yö peitti aikoinaan kaiken auringon alla
olevan. Taivasta, aurinkoa, kuuta, tähtiä, monia nelijalkaisia
eläimiä ja matelijoita kumarrettiin ja palvottiin jumalina, kun
taas todellista Jumalaa ei palvottu. Monet muinaisista filosofeista,
myös kreikkalaiset, filosofian kautta ymmärsivät ja myönsivät,
että luodut olennot eivät ole jumalia, vaan on olemassa luotujen
Tekijä ja Luoja Jumala, jota he eivät voineet tuntea. Niin he
rakensivat epäjumalankuvan ja omistivat sen ”tuntemattomalle
Jumalalle”.
Monet edistyneet filosofit yrittivät
eettisen opetuksen, kirjallisuuden ja neuvojen kautta pysäyttää
silloisen ihmissuvun, joka oli joutunut eksytykseen, mutta turhaan,
koska silloiset ihmiset eivät palvoneet ainoastaan luotuja jumalina,
vaan myös jumaloittivat omat himonsa. Tämä sai viisaan filosofin
Sokrateen sanomaan jumalallisen valon valistamana ateenalaisille:
”Ihmiset, pysyisitte pimeydessä, ellei Jumala huolenpidossaan
lähettäisi teille jotakuta.” Tämä oli selvä profetia vuosien
jälkeen tapahtuneesta Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisesta.
Kaikkien muiden kansojen keskuudessa
vallitsi epäjumalanpalvelus, mutta ainoastaan Juudeassa palvottiin
ja kumarrettiin todellista Jumalaa. Juutalaisille – jotka tuolloin
olivat Jumalan valittu omaisuuskansa – Jumala lähetti
patriarkkoja, profeettoja, tuomareita ja kuninkaita. Hän antoi lain,
käskyt ja ohjeet jumalanpalvelusta varten: mutta he hylkäsivät
Jumalan siunauksen ja siunauksen sijaan saivat päälleen vihan.
Profeettoja ja Jumalan heidän luokseen lähettämiä ihmisiä he
pieksivät, kivittivät, sahasivat, häpäisivät.
Kaikki profeetat patriarkka Abrahamista
ja Mooseksesta lähtien aina Johannes Kastajaan asti profetoivat
Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisesta – ei ainoastaan
tulemisesta, vaan myös syntymästä, kasteesta, hänen
saarnaamisestaan, apostolien kutsumisesta, kirkastumisesta,
ristiinnaulitsemisesta, hautaamisesta ja ylösnousemisesta,
jumalallisesta taivaaseen astumisesta ja Pyhän Hengen
laskeutumisesta.
Lopulta, kun ”ajat olivat
täyttyneet”, Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan lain
alaiseksi, kuten jumalinen Paavali sanoo, ”lunastaakseen lain
alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.”
(Gal. 4:5)
Vapahtaja tuli, kun maanpiiri oli
epäuskon pimeydessä. Ja niin kuin aistittava aurinko säteillessään
karkottaa ja hajottaa pimeyden, samoin myös, kun järjellinen
vanhurskauden aurinko säteili Jumalansynnyttäjästä, ainaisesta
neitseestä Mariasta, synnin ja epäuskon yö hajosi ja Jumalan
tuntemisen ja totuuden valo loisti. Epäjumalanpalvelus ja uhraaminen
lakkasi, ja hurskaus sekä viisaus loistivat. Ainokainen Poika ja
Jumalan Sana siis laskeutui alas taivaasta pelastuksemme tähden ja
tuli ihmiseksi, meidän kaltaiseksemme, kaiken muun paitsi synnin
suhteen, kuitenkin jumaluudesta eroamatta.
Hän syntyi luolassa
Jumalansynnyttäjästä, ainaisesta neitseestä Mariasta. Hän lepäsi
eläinten seimessä. Hänet kastettiin Jordanissa: hän käveli, näki
vaivaa ja nälkää, oli janoinen, opetti: ja riensi sinne tänne
ihmisten pelastuksen vuoksi. Hän teki hyvin kaikille ihmisille ja
täytti Juudean merkeillä ja mahtavilla ihmeillään. Mutta
juutalaisten viekkaat johtajat, ylipapit ja papit, kirjanoppineet ja
fariseukset kiihottivat kansaa, ja kaikki yksimielisesti tuomitsivat
kuolemaan Jeesuksen ja teloittivat hänet.
Ja niinpä Juudas kavalsi suloisen
Jeesuksen, synnittömän ja vailla pahuutta olevan, joka ei koskaan
tehnyt syntiä tai puhunut pahaa kenestäkään, ja muut opetuslapset
hylkäsivät hänet. Sotilaat pidättivät hänet, sitoivat ja
raahasivat hänet syytettynä ylipappi Hannaksen luokse. Hannaksen
luota hänet raahattiin Kaifaksen luo ja Pilatoksen praetoriumiin.
Häntä pilkattiin, haukuttiin, piiskattiin, hänen päälleen
syljettiin, häntä piestiin ja häpäistiin. Lopuksi hänet
tuomittiin mitä häpeällisimpään ristinkuolemaan ja hän kantoi
yksin olallaan ristin (jolle hän aikoi tulla uhratuksi)
praetoriumilta Golgatalle. Siellä hänet levitettiin ristille,
nauloja lyötiin hänen käsiinsä ja jalkoihinsa, ja voimalla
epäinhimilliset ja verenhimoiset sotilaat paukuttivat nauloja: ja
asetettuaan orjantappurakruunun hänen päähänsä he kohottivat
hänet kahden pahantekijän väliin. Raivokkaat sudet, villit
tiikerit eivät saaneet tarpeekseen ristiinnaulitusta vaan myös
löivät hänen päätään ruokokepillä, he juottivat hänelle
sappea ja etikkaa, he keihästivät hänen kylkensä! Oi taivas!
Kuinka oikein siedät tämän epäkunnioituksen Luojaasi kohtaan etkä
päästä vapaaksi tulivirtojasi polttamaan noita kurjia! Oi kaiken
näkevä aurinko! Miksi et peitä valoasi? Oi maa! Miksi et tärise,
miksi et avaudu nielläksesi näitä kelvottomia luotuja? Oi kivet!
Miksi ette halkea kahtia? Oi koko luomakunta! Miksi et järky tämän
kauhean näyn nähdessäsi?
Mutta voi heprealaisten kurja, paha ja
kiittämätön kansa! Julma ja uskoton sukupolvi! Jos ette tajua –
aivan kuin olisitte tietämättömiä – mitä teette
ristiinnaulitessanne Hyväntekijän, Pelastajan, teidän
Vapahtajanne, Jumalan, luomakunnan Luoja, tajutkaa edes mitä tekee
tämä koko eloton luomakunta, joka tuomitsee teidän
epäinhmillisyytenne ja turtuneisuutenne järkkymällä tämän
kauhean näyn nähtyään. Taivas muuttui tummaksi, aurinko pimeni,
maa järisi, kivet halkesivat kahtia, temppelin esirippu repesi
kahtia, haudat avautuivat, haudoissa olevat kuolleet nousivat ylös.
Mutta te, turtuneet ja tunteettomat kivisydämet pysytte
pahuudessanne: ette halua muuttaa mieltänne: te tulette kyllä
sitten näkemään tuomiopäivänä! Mutta nyt jätän sikseen
heprealaiset ja siirryn teihin kristittyihin ja kysyn: tiedättekö,
veljeni ja sisareni, tajuatteko, miksi ja minkä takia Kristus
ristiinnaulittiin? Hänet ristiinnaulittin meidän takiamme, meidän
pelastuksemme takia.
Katsokaa, kristityt, Ristiinnaulittua!
Näettekö nuo viattomat jalat, jotka
on naulittu puuhun? Ne naulittiin meidän takiamme, jotta ne
ohjaisivat meidän omia jalkojamme totuuden, hurskauden ja hyveen
tielle.
Näettekö avoinna olevat kädet? Ne
kuvastavat sitä lämmintä rakkautta, joka hänellä on meitä
kohtaan, ne haluavat syleillä meitä ja viedä meidät taivaallisen
Isänsä luo, tehdä meistä hänen lapsiaan, poikiaan ja armosta
jumalia.
Näettekö sen keihästetyn kyljen,
josta vuotaa verta ja vettä? Vesi kuvastaa kastetta, jonka kautta
puhdistumme esi-isien synnistä, veri taas veretöntä uhria, joka
toimitetaan pyhien uhrialttarien ääressä ja josta osallistuessamme
pyhitymme ja yhdistymme Hänen kanssaan tullen yhdeksi ruumiiksi. Ja
kuten hellä, huolehtiva äiti maidolla ravitsee lapsiaan, niin myös
suloisin Jeesuksemme ruokkii meitä hänen lapsinaan meistä
huolehtien – ei maidolla, vaan ruumiillaan ja verellään.
Nähkää, kuninkaat, kaiken Kuningas,
jolta saatte valtikan ja kruunun. Nähkää, ylipapit ja papit,
ensimmäinen ylipappi ja pappinne, joka on tehnyt teidät
kelvollisiksi! Nähkää, maallikot, miehet ja naiset, nuoret,
vanhukset ja lapsukaiset, huolehtiva Isänne, Hänet, joka ravitsee
teitä, Hänet, joka teki tasangot, laaksot, joet, vuoret, niityt ja
aarnimetsät. Nähkää kaiken Luoja riippumassa ristiinnaulittuna
puulla, mustelmilla, haavoitettuna. Rientäkää kaikki! Suudelkaa
Hänen puhtaimpia jalkojaan: kastelkaa ne katumuksen kyynelin ja
peskää ne. Rakastakaa Häntä kaikesta sielustanne, kuten Hänkin
teitä rakasti, ja pitäkää kuolemaa parempana kuin kuolettavaan
syntiin lankeamista ja säälikää tätä Herraa ja rakastavaa Isää:
sillä jokainen synti, jonka kristitty tekee, on keihäs joka iskee
Kristuksen ruumiiseen. Kristus ei sure niin paljon sitä, että
juutalaiset Hänet ristiinnaulitsivat, kuin sitä, että kristityt,
joiden vuoksi Hän vuodatti verensä ja vuodattaa sen edelleen
pyhillä uhrialttareilla, ristiinnaulitsevat hänet synneillään,
”ristiinnauliten hänet uudelleen ja rangaisten” pyhän Paavalin
mukaan.
Kuulkaa, kristityt, ja tulkaa
järkiinne! Te, jotka juoksette tuhlauksen, irstauden, turmeluksen,
juopumisen, halvaantumisen tietä, te olette samanlaisia kuin
heprealaiset, jotka laittoivat nauloja Jeesuksen jalkoihin! Te, jotka
kaappaatte toisten tavaroita, te, jotka varastatte ja teette väärin,
te laitatte nauloja Jeesuksen käsiin! Te, jotka olette ylpeitä ja
turhamaisia, te laitatte Hänelle orjantappurakruunun! Te, joiden
sydämessä on viha ja vihaatte lähimmäisiänne, te keihästätte
Hänen kylkensä! Te, jotka pilkkaatte ja kiroatte Jumalaa, te
syljeksitte Hänen kasvoilleen! Varokaa, kristityt. Te, jotka teette
syntiä, ajatelkaa kunnolla, että synneillänne ristiinnaulitsette
Kristuksen juutalaisten tavoin. Ajatelkaa, että näette Hänet,
jonka nyt näette ristiinnaulittuna puulla ja jota ylenkatsotte
teoillanne, yhtenä päivänä tulevan pilvissä taivaista voimalla
ja suuressa kunniassa pelättävänä elävien ja kuolleiden
tuomarina ja puolueettomana oikeuden kävijänä. Ja voi teitä
silloin! Voi kaikkia, jotka kuolevat katumatta!
Ristiinnaulittu Jeesus! Vaikka
heprealaiset ja monet tämän päivän pseudofilosofit eivät usko
Sinuun, vaikka jotkut kristitytkin halveksivat ja pilkkaavat sinua,
sinä olet silti Kaikkeuden Kuningas, Sinua kumartavat enkelit ja
koko luomakunta veisaa sinulle! Me kristityt, rakkaat lapsesi,
(vaikka olemmekin syntisiä) uskomme Sinuun, tunnustamme Sinut,
saarnaamme Sinusta, että olet taivaan ja maan ja kaiken näkyväisen
ja näkymättömän luomakunnan Kuningas. Sinä olet Hän joka on ja
oli ja joka on oleva iankaikkisesta iankaikkiseen. Näemme maan
suuria ja kunniakkaita kuninkaita: Aleksandroksia, Caesareita,
Napoleoneja ja muita keisareita. Heidän valtakuntansa jatkuivat
heidän kuolemaansa asti, joidenkin valtakunnat taas hajosivat ennen
heidän kuolemaansa. Sinun valtakuntasi kuitenkin jatkuu myös
kuoleman jälkeen. Sinä kuolit ihmisenä ristillä: kaksikymmentä
vuosisataa on kulunut, ja Sinä olet kaikkien kristittyjen kansojen
kuningas, ja kaikki kumartavat Sinua: sillä valtakuntasi on
valtakunta iankaikkisesti ja Sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.
Näemme, että muiden kuninkaiden haudoilla kukaan ei käy heitä
kumartamassa, mutta Sinun Elävöittävälle Haudallesi tulevat maan
ääristä kuninkaat ja mahtimiehet ja ihmiset kaikista ikä- ja
yhteiskuntaluokista sekä elämäntilanteista Sinua kumartamaan.
Me kelvottomat tällä kauhistuttavalla
ja pelottavalla paikalla kannamme sinulle ylistysveisun
synninkatumuksessa. Ota vastaan hymnimme ja veisumme uhrina, ota
vastaan mirhana meidän kyyneleemme ja anna meille Sinun armosi,
siunauksesi, rauha, valistus, katumus.
Jumalihminen Jeesus ei sure niinkään
välinpitämättömyyttämme, jota hänelle osoitamme laittomilla
teoillamme, synneillämme ja hänen käskyjensä rikkomisella, vaan
hän suree, ettemme kadu, sydämemme pysyvät kovina ja
tunteettomina, vaikka hän antoi meille välineiksi katumuksen ja
synnintunnustuksen. ”Meistä ei tule syntisiä syntiä tekemällä,
vaan jos emme vihaa syntiä ja annamme sille vallan”, sanoo abba
Iisak. Ja jumalinen Krysostomos sanoo: ”Lankeaminen ei ole huonoa,
vaan langenneen maassa pysyminen ja se, ettei hän nouse, vaan
tietoisesti pahuudessa pysyen ja epätoivon ajatuksiin typerästi
turvautuen pyrkii piilottelemaan luonteensa sairautta.” Sillä
synnin tekeminen on ehkä inhimillistä, mutta synneissä pysyminen
ei ole inhimillistä, vaan täysin saatanallista. Johannes Teologi
taas sanoo: ”Jos tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on
uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa
meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9.)
Katukaamme sen verran kuin meillä on
aikaa. Herra on ihmisiä rakastava ja armollinen, pitkämielinen ja
armossa rikas ja Hän jättää syntimme huomiotta. ”Ei Hän tehnyt
meille syntiemme mukaan, ei rangaissut meitä laittomuuksiemme
mukaan”, hän, joka on anteeksi antava. Samalla tavoin kuin Hän
anoo isää juutalaisten, Hänet ristiinnaulinneiden puolesta sanoen:
”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he
tekevät”, samalla tavoin myös Hän anoo kristittyjen, Häntä
pilkkaavien puolesta. Hän on paitsi ihmisiä rakastava, myös
oikeudenmukainen. Ihmisiä rakastavana Hän armahtaa ja
oikeudenmukaisena rankaisee, ei väärintekijöitä ja katuvia, vaan
katumattomia syntisiä. ”Jos ette käänny, hän hioo miekkansa
hohtavaksi. Hän jännittää jousensa, virittää sen valmiiksi, hän
valmistaa sen kuoleman aseeksi, hän tekee nuolensa valmiiksi niitä
varten, jotka poltetaan.” (Ps. 7:13-14) Ihmisiä rakastavana ja
anteeksi antavana Hän kesti juutalaisia odottaen heidän
katumustaan, mutta kun hän näki heidän pysyvän pahuudessa, Hän
antoi heidän kadota ja menehtyä, ja roomalaiset sotajoukot
teurastivat heidät: heidät karkotettiin, he joutuivat hajalleen,
jäivät vaille valtakuntaa ja pyhitystä, ja kirottuina ja
rangaistuina he kulkevat ympäriinsä. Samoin Hän kestää
kristittyjä, kun he kiroavat Häntä, pilkkaavat Häntä, ovat Häntä
kohtaan välinpitämättömiä, heidän katumustaan odottaen. Mutta
kun he pysyvät pahuudessa eivätkä kadu, Hän antaa heidät raivon
ja tuhon haltuun. Sodat, joita on tapahtunut meidän päiviimme asti,
nälänhädät ja epidemiat, niin monet surut, niin monet vaivat,
niin monet puutteet: kaikki nämä ovat synnin seurausta.
Katukaamme, rakkaat, ennen kuin tulee
kuoleman hetki, sillä kuoleman jälkeen ei ole katumusta.
Katukaamme, ennen kuin tulee kauhistuttava tuomiopäivä, jolloin
vastaamme teoistamme. Katukaamme saadaksemme synninpäästön ja
tullaksemme kelvollisiksi olemaan Hänen oikealla puolellaan ja
nauttiaksemme ikuisista ja loppumattomista hyvyyksistä, jotka olkoot
kaikkien meidän osanamme, meidän puolestamme ristiinnaulitun
Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, armon ja ihmisrakkauden kautta.
Aamen.
(suom. Jaakko Olkinuora
Kommentit
Lähetä kommentti