Vanhus Paisios: Tekosyistä ja muiden tekojen oikeuttamisesta

Vanhus, kun en mielessäni oikeuta muiden ihmisten tekoja, tarkoittaako se, että olen kovasydäminen?

Et oikeuta mielessäsi muiden tekoja, mutta keksit omille teoillesi tekosyitä? Myöhemmin Kristuskaan ei pyri löytämään oikeutusta teoillesi. Ihmissydän voi hetkessä muuttua kovaksi kuin kivi, jos sitä kohdellaan huonosti, tai se voi muuttua kovin helläksi, jos siihen suhtaudutaan rakkaudella. Sinun tulee hankkia äidinsydän. Näethän, että äiti antaa lapsilleen kaiken anteeksi ja toisinaan teeskentelee, ettei näe heidän pahoja tekojaan.

Se, joka viettää oikeanlaista hengellistä elämää, keksii kaikkien pahoille teoille vapauttavia todisteita, hän löytää kaikkien käytökseen oikeuttavat syyt, kun taas hän ei koskaan keksi tekosyitä omille teoillaan, ei edes silloin, kun on oikeassa. Hän sanoo aina olevansa syyllinen, koska hän ajattelee, ettei käytä hyväkseen tilaisuuksia, joita hänelle tarjoutuu. Hän näkee esimerkiksi jonkun varastavan ja ajattelee, että hän itsekin, jos häntä ei olisi autettu, varastaisi tuota varasta enemmän ja sanoo sisässään: ”Jumala auttoi minua, mutta minä ajattelen, että Jumalan antamat lahjat ovat omaa saavutustani. Tämä on suurempi varkaus. Erona on, että toisen varkaus näkyy, kun taas oma varkauteni ei näy.” Näin hän tuomitsee itsensä ja on armollinen lähimmäistään kohtaan. Tai kun hän näkee toisessa jonkun heikkouden, pienen tai suurin, hän löytää sille jonkin oikeutuksen ja ajattelee positiivisesti. Hän ajattelee, että hänessä itsessäänkin on monia puutteita, jotka muut näkevät. Koska etsimällä löytää omasta itsestä paljon vinksallaan olevia asioita, joten muiden heikkouksien oikeuttaminen on helppoa. Vain kuinka paljon olemmekaan jättäneet tekemättä! ”Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani, oi Herra!”

Vanhus, kun minulta pyydetään palvelusta ja teen sen mielelläni, mutta kiireessä teen pienen haaverin ja minua huomautetaan siitä, koen tulevani väärin kohdelluksi.

Menit tekemään hyvän teon, mutta teit myös pienen vahingon. Ota vastaan huomautus pienestä vahingosta, jotta saisit täyden palkkion. Paholainen on hyvin viekas. Hän osaa kyllä hommansa. Jättäisikö hän niin monen vuoden kokemuksen käyttämättä? Hän saa sinut tuntemaan itsesä väärin kohdelluksi, jotta menettäisit sen hyödyn, jonka sait hyvästä teostasi. Kun näet jonkun aivan hikisenä nostamassa olalleen raskaan kuorman ja sinä menet auttamaan häntä sen kanssa keventääksesi hänen taakkaansa, teet aivan luonnollisesti. Näit hänen kantamansa painon, halusit tehdä hyvin ja riensit auttamaan häntä. Jos kuitenkin otat kuormaksesi keskustelun, jossa toinen on loukannut sinua, saat suuren palkinnon. Jos keksimme heti tekosyitä silloin, kun meille tehdään huomautuksia, tarkoittaa se sitä, että sisintämme vallitsevat maalliset huolet.

Vanhus, mistä tekosyiden keksiminen johtuu?

Egoismista. Tekosyy on syntiinlankeemus ja se karkottaa Jumalan armon. Sen lisäksi, että pidättäydymme tekosyiden keksimiseltä, meidän tulee myös rakastaa epäoikeudenmukaisuutta, joka koituu osaksemme. Tekosyy karkotti meidät paratiisista. Eikö Aadamille käynytkin niin? Kun Jumala kysyi häneltä: ”Söitkö kenties puusta, josta kielsin sinua syömästä?” Aadam ei vastannut: ”Tein väärin, Jumalani”, vaan keksi tekosyyn: ”Nainen, jonka annoit minulle”, hän sanoi, ”antoi minulle hedelmän ja söin sen.” Aivan kuin hän olisi sanonut: ”Sinä olet syypää, kun kerta loit minulle Eevan!” Oliko Aadamin pakko tässä tilanteessa kuunnella Eevaa? Jumala kysyi asiaa myös Eevalta, ja hän vastasi: ”Käärme petti minut.” Jos Aadam olisi sanonut: ”Jumala, tein syntiä”, ja jos Eevakin olisi sanonut: ”Minä tein väärin”, kaikki olisi ollut kunnossa. Mutta heti tuli tekosyitä!