Siirry pääsisältöön

Pyhä Johannes Krysostomos: Anteeksiannosta


PYHÄ JOHANNES KRYSOSTOMOS: Todellinen anteeksianto

Haluatko oppia hyveen merkityksen?

Jumala julistaa seuraavaa ihmisille: ”Älköön kukaan teistä ajatelko sydämessään pahaa lähimmäisestään” (Sak. 6:10) ja ”älköön kukaan kiinnittäkö huomiota lähimmäisen pahoihin tekoihin” (Sak. 8:17).

Näetkö? Hän ei sano vain, että anna anteeksi toiselle ihmiselle hänen pahat tekonsa, vaan että sinun ei tule edes ajatella niitä, ei pohtia niitä, luovu kokonaan vihasta, kadota kaikki haavat. Luulet varmaankin, että tuomitsevalla ajatuksellasi rankaiset sitä, joka satutti sinua. Miksi sinä itse aivan kuin toisena pahantekijänä olet saanut aikaan sisääsi vihan ja revit itse omat jäsenesi kappaleiksi?

Onko sinua kohtaan tehty todella väärin ja olet menettänyt monia asioita jonkun takia, sinua on haukuttu ja sinua on loukattu monien sinulle tärkeiden asioiden kautta, ja tämän takia haluat rangaista lähimmäistäsi? Tässäkin tapauksessa on tarpeen antaa hänelle anteeksi.

Koska jos itse haluat saada itsellesi oikeutta ja hyökätä lähimmäistäsi vastaan sanoillasi tai jollain toiminnallasi tai raivollasi, Jumala jättää paitsi puuttumatta hänen rikkomukseensa – koska sinä otit hänen rangaistuksensa osaksesi – mutta myös rankaisee sinua jumalanpilkasta.

Jätä asiat Jumalan haltuun. Hän järjestää ne paljon paremmin kuin itse tekisit. Hän antoi sinulle käskyn vain rukoilla sen puolesta, joka on loukannut sinua.

Riitelitkö jonkun kanssa ja kannat siitä kaunaa sisälläsi? Älä tule jumalalliselle ehtoolliselle!

Haluatko tulla ehtoolliselle? Tee ensin sovinto ja sen jälkeen voit tulla ja lähestyä puhtaimpia salaisuuksia.

En sano näitä itse, vaan Herra itse on ne sanonut. Hän suostui teurastettavaksi ja antoi verensä vuotaa, jotta pääsisit sovintoon Isän kanssa. Ja sinäkö, jotta voisit päästä sovintoon lähimmäisesi kanssa, et suostu päästämään edes yhtä sanaa suustasi? Sinäkö epäröit ottaa ensimmäistä askelta? Kuuntele, mitä Jumala sanoo niille, jotka näin ajattelevat: ”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.” (Matt. 5:23–24)

Jos näet jonkun ruumiinosan irrallaan ruumiista, etkö teekin kaikkesi yhdistääksesi sen ruumiiseesi? Tee tämä myös lähimmäisillesi. Jos näet heidät irrallaan sinun rakkaudestasi, riennä ja tuo heidät takaisin: älä odota heidän tulevan, kiiruhda sinä ensin, jotta saisit palkinnon!

Meillä tulee olla vain yksi vihollinen, paholainen. Älä tee hänen kanssaan koskaan sovintoa: mutta älä koskaan haudo vihaa lähimmäistäsi vastaan.

Ja vaikka jokin kiista syntyisi, olkoon se ohimenevä, menköön se ohi samana päivänä. Apostoli sanookin: ”Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.” (Ef. 4:26)

”... ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme...” (Matt. 7:12)

Näetkö? Jumala on tehnyt sinut itsesi tuomariksi syntiesi anteeksiannon suhteen. Jos annat vähän anteeksi, sinulle annetaan vähän anteeksi. Jos annat paljon anteeksi, sinulle annetaan paljon anteeksi. Jos annat anteeksi rehellisesti ja koko sydämestäsi, samalla tavalla myös Jumala antaa anteeksi omat rikkomuksesi.

Jos vielä anteeksiannon jälkeen ystävystyt vihamiehesi kanssa, silloin saat Jumalan lähellesi.

Miltä rangaistukselta voisikaan säästyä se, joka voisi tienata kymmenen tuhatta talenttia, jos hän vain menettää sata dinaaria, ei anna anteeksi pienintäkään rikkomusta, vaan kääntää rukouksen sanat häntä itseään vastaan?

Joten kun anot Jumalaa antamaan anteeksi meille, kuten mekin annamme vihamiehillemme anteeksi ja kuitenkaan et itse anna anteeksi, pyydät Jumalaa vain olemaan puolustamatta sinua ja olemaan antamatta sinulle itsellesi anteeksi...

(Katkelma opetuspuheesta 20)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ehtoolliseen valmistautuminen

EHTOOLLISEEN VALMISTAUTUMINEN Munkki Damaskinos Ksenofontoslainen Koko ortodoksisen jumalanpalveluselämän ydin on Herran pyhä ehtoollinen, salaisuuksista suurin, jossa leipä ja viini muuttuvat ihmeellisellä tavalla Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Säännöllinen ehtoolliseen osallistuminen on jokaisen ortodoksin velvollisuus, mutta sitä ei tule nähdä oikeastaan velvollisuutena vaan koko ihmiselämän suurimpana ilona: mikä voi olla valtavampaa ja ihanampaa, kuin ottaa itsensä Jumala sisäänsä ja tulla Kristuksen ruumiin kautta yhteen myös kaikkien muiden kirkon jäsenten kanssa? Ehtoollisrukouksissa sanotaan, että Kristuksen ruumis ja veri tuovat syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän, ruumiin ja sielun parannuksen ja aistien puhdistukseksi.                       Ehtoollinen on ortodoksisessa kirkossa rajattu vain ortodoksisen kirkon jäsenille. Siksi esimerkiksi luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset eivät saa osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen. Tämä johtuu siitä, että o

Munkkeus on elinikäinen sitoumus

ATHOSVUOREN SIMONOPETTAN LUOSTARIN IGUMENI EMILIANOS KATKELMIA MUNKKEUDEN PYSYVYYDESTÄ [Pyhä Makarios Suuri kirjoittaa:] Jos joku haluaa lähteä pois luostarista minkä tahansa erimielisyyden takia, hän ei saa mukaansa yhtään mitään lukuun ottamatta yhtä vaatimatonta asua, ja hän eroaa veljestön yhteydestä uskottomana. Tämä sääntö muistuttaa meitä evankeliumin ehdoista avioliitoille, siis avioerokieltoa. Herra  inhoaa avioeroa.  Ykseys on Pyhän Kolminaisuuden ja Kirkon salaisuus.  Avioero on kaikissa tapauksissa  poissuljettua,  vaikka evankelistojen mukaan se vaikuttaisikin olevan sallittu aviorikoksen tapauksessa.  Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että aviorikos tuhoaa avioliiton.  Jumala ei siis anna siunausta erottaa sitä, minkä Hän on yhdistänyt, vaan  Hän julistaa , että  yhteisen taakan kantaminen Kristuksessa on päättynyt. Sama merkitys on [pyhän Makarioksen] sanalla ”uskottomana”. Jos joku haluaa lähteä luostarista, koska hän väsähtää kuuliaisuustehtävissä,

Ortodoksisesta raamatuntulkinnasta

En ole yleensä kirjoittanut tänne blogiin omia tekstejäni, vaan rajoittunut ainoastaan käännöksien julkaisemiseen. Monet ovat kuitenkin pyytäneet minua kirjoittamaan lyhyen johdatuksen ortodoksiseen raamatuntulkintaan, joten tartuin tuumasta toimeen. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on eri yhteyksissä viitattu kristinuskon tärkeimpään kirjaan, Raamattuun. Puheenvuoroista on kuitenkin käynyt ilmi, että raamatuntulkintamenetelmien tuntemus vaihtelee, eivätkä aina lukijoille tai kirjoittajille edes tulkinnan perusperiaatteet ole selvillä. Erityisesti olen törmännyt epätietoisuuteen ortodoksisesta raamatuntulkintaperinteestä. Miten kirkkomme siis tulkitsee pyhiä kirjoituksia? Usein sanotaan, että ortodoksinen kirkko on tradition kirkko. Uskon lähteinä pidetäänkin Raamatun ohella kirkon kaksituhatvuotista traditiota: Raamattu kuuluu traditioon, ja traditio taas pohjautuu Raamattuun. Tradition ytimessä ovat ensimmäisen vuosituhannen aikana vaikuttaneet kirkkoisät ja myös kirk