EHTOOLLISEEN VALMISTAUTUMINEN Munkki Damaskinos Ksenofontoslainen Koko ortodoksisen jumalanpalveluselämän ydin on Herran pyhä ehtoollinen, salaisuuksista suurin, jossa leipä ja viini muuttuvat ihmeellisellä tavalla Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Säännöllinen ehtoolliseen osallistuminen on jokaisen ortodoksin velvollisuus, mutta sitä ei tule nähdä oikeastaan velvollisuutena vaan koko ihmiselämän suurimpana ilona: mikä voi olla valtavampaa ja ihanampaa, kuin ottaa itsensä Jumala sisäänsä ja tulla Kristuksen ruumiin kautta yhteen myös kaikkien muiden kirkon jäsenten kanssa? Ehtoollisrukouksissa sanotaan, että Kristuksen ruumis ja veri tuovat syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän, ruumiin ja sielun parannuksen ja aistien puhdistukseksi. Ehtoollinen on ortodoksisessa kirkossa rajattu vain ortodoksisen kirkon jäsenille. Siksi esimerkiksi luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset eivät saa osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen. Tämä johtuu siitä, että o
Eikö maailman,ihmisten ja itsemme pahuus turhauta... minua ainakin. Selibaatti osittainenkin tai pelkkä deittailusta kieltäytyminen koetaan usein joko a seksuaalisuutena tai ihmisen traumatisoitumisena kuin kilvoituksena joko omasta halusta tai elämäntilanteen pakosta. Ajatellaan ettei ihminen ymmärrä hyvän päälle tai osaa samaistua toisen ihmisen hyvänä pitämiseen tai on totaalisen tunnekylmä. Näihin minä olen törmännyt jopa hengellisissä yhteisöissä mutta miksi seksuaalisuuttaan pitäisi jakaa ilman todellista rakkautta toiseen ihmiseen vain pelkästä itsekeskeisestä himosta ja tarpeesta. Miksi ei voisi intohimoisesti vaikkapa rakastaa toista ihmistä ja kaikkea luojan luomaa ja tuntea jumalallista puhdastaja uhrautuvaa rakkautta.Jumalan tarkoittamaa pyyteetöntä rakkautta lähimmäisiin on vaikea tavoittaa ja se vaatii paljon anteeksiantamista ja nöyryyttä. Joskus tämä on erityisen vaikeaa maailmassa jossa arki kuormittaa ihmistä. Kilvoittelusta yleensä se tuntuu täällä arjessa paljon vaikeammalta kuin järjestäytyneessä eristyksissä olevasta seesteisessä luostarissa. Arjessa omat ja toisten pahuudet ja hengelliset vajaavuudet ikäänkuin lyövät silmille voimalla. Yöllinen rukous todentotta on antoisaa keskittymisen kannalta. Mikä rauha herätä ennen auringon nousua asettaa rukousmattonsa lattialle pattereiden suhistessa taustalla lämpöä pakkasyöhön. Aloittaa rukous ja lopettaa se pyyntörukoukseen ja herätä parin tunnin jälkeen istualtaan auringon säteiden lämmittäessä kasvoja rukousnauha kädessä kissan istuessa hiljaa vieressä rukousmatolla. Mieli puhtaana hengellisesti puhdistautuneena nöyränä alastomana kaikkensa itsestään antaneena Jumalan edessä. Silloin voi aistia Jumalan hyvyyden. En tiedä miksi muutamaa alkuaikojen rukousta lukuunottamatta on ollut vaikea ortodoksina keskittyä rukoukseen ja hengelliseen elämään muutoinkin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista