Ortodoksisuuden sunnuntaina

Pyhä Justin Popovic:

ORTODOKSISUUDEN SUNNUNTAINA (Katkelmia)

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Veljet ja sisaret, tänään on pyhä ortodoksisuuden sunnuntai, yksi vuoden viidestäkymmenestäkahdesta sunnuntaista, jota nimitetään ortodoksisuuden sunnuntaiksi.

Suuri ja pyhä sunnuntai. Sunnuntai, jolloin juhlitaan ortodoksisuuden voittoa kaikesta valheesta, kaikesta epätotuudesta, kaikesta harhaopista, kaikista epäjumalista: ortodoksisuuden voittoa kaikesta väärästä opetuksesta, kaikesta väärästä filosofiasta, tieteestä, kulttuurista, kuvasta. Ortodoksisuuden pyhä voitto. Tämä tarkoittaa ainoan totuuden voittoa.

Mutta kuka on ainoa totuus tässä maailmassa? Kuka on totuus tässä maailmassa? Hän, joka sanoi itsestään: ”Minä olen totuus!” Jeesus Kristus.

Lihaksitullut Jumala. Hän on totuus maallisessa maailmassamme, tämä on ihmistä varten oleva totuus. ”Jumala ilmestyi lihassa.”

Herra Jeesus Kristus otti ruumiin, jotta hän ruumiillaan kertoisi meille ihmisille, mikä on totuus, kuinka totuudessa eletään, kuinka totuuden puolesta kuollaan, ja kuinka totuuden avulla elää ikuisesti. Kristuksessa yhdistyvät kaikki totuudet, ja hän antoi meille ortodoksisuuden, ylimmän totuuden.

Kun Jumala, Herramme Jeesus Kristus, laskeutui tähän maailmaan, hänestä tuli ihmisille näkyvä. Jumalasta tuli näkyvä. Ja häntä katsellessamme me näemme todellisuudessa elävän Jumalan. Hän on Jumalan elävä kuva maailmassa.

Vaaliessaan Jumalan elävää kuvaa tässä maailmassa ortodoksinen kirkko vaali ihmisyyttä, se vaali Kristusta ihmisenä. Itse Jumala tuli ihmiseksi löytääkseen meistä ihmisistä Jumalan kuvan, Jumalan elävän kuvan, jonka me itse olemme mustanneet synneillämme ja himoillamme, olemme muuttaneet sitä koko syntisellä elämällämme.

Kuten upeissa kirkkoveisuissa sanotaan, Herra laskeutui maailmaan ja tuli ihmiseksi ”uudistaakseen oman kuvansa”, jotta hän tekisi uudeksi oman kuvansa ihmisessä, joka on ”syntien turmelema”, jonka siis meidän omat heikkoutemme ja syntimme ovat turmelleet. Näin ihmisestä tuli epämuodostunut Jumalan kuva. Ja Jumala laskeutui tähän maailmaan aivan puhtaana Jumalan kuvana, Jumalana, ja näytti mitä ihminen on, millainen on täydellinen ihminen ja miten ihmisen tulee elää tässä elämässä.

(- -)

Miten ihmisen tulee elää tässä elämässä?

Tässä maailmassa todellisuudessa sodimme jatkuvasti, sodimme sielussamme olevan Jumalan kuvan puolesta.

Kuka uhkaa varastaa sen meiltä?

Kaikki kuvainraastajat.

Ensimmäinen kuvainraastaja on synti. Synti ei halua Jumalaa. Se ei halua Jumalaa ihmisen sisään eikä ihmistä ympäröivään maailmaan. Synnin kautta tärkein kuvainraastaja on Saatana enkeleineen, kauheine demoneineen. He pyrkivät varastamaan sielumme, he istuttavat syntejä sieluihimme ja haluavat kokonaan peittää Jumalan kuvan sisällämme. Synnin mustalla piellä ne voitelevat sielussamme olevan Jumalan kuvan. Ja ihminen eläessään katumattomana synnissä – kun hän ei sodi syntiä vastaan, pysyy synnissä eikä käy synnintunnustuksella – mitä hänen sielustaan jää jäljelle? Jäljelle jää Jumalan kuva, joka on voideltu mustalla synnin, himojen ja kuoleman piellä. Mikä kauhea näky, hirveä häpeä!

Mitä tarkoittaa Jumalan kuvana oleminen?

Veljet, se tarkoittaa seuraavaa:

Meillä on järki, mutta järkemme on Jumalan järjen kuva sisällämme.

Meillä on tahto, mutta tahtomme on Jumalan tahdon kuva sisällämme.

Meillä on tunteet ja sydän, mutta nämä ovat Jumalan tunteiden kuva sisällämme.

Me elämme tässä maailmassa, mutta se on Jumalan elämän kuva.

Me olemme kuin kuolemattomia Jumalan kuvia, mutta tämä on Jumalan kuolemattomuuden kuva.

Jumala loi meidät Jumalan kaltaisiksi, jotta eläisimme tässä maailmassa Hänen tähtensä, jotta mielemme aina ajattelisi, mistä se on peräisin. Se on peräisin Jumalasta. Sen tulee ajatella puhtaita, jumalallisia ajatuksia.

Kun tahtomme on esikuvansa, Jumalan tahdon kanssa samoilla linjoilla, se on täydellinen ja terve. Aistimme ovat puhtaita, terveitä ja jumalallisia, kun ne ovat samoilla linjoilla Jumalan aistien kanssa.

(- -)

Puhdistakoon Jumala meidät kaikesta synnistä, kaikesta himosta, kaikesta kuolemasta. Vapauttakoon hän meidät paholaiselta, jotta voisimme todella olla eläviä Jumalan kuvia, jotta ihminen voisi olla Jumalan ihmeellinen luomus maan päälle.

Oi ihminen! Oi veli! Älä koskaan unohda, että olet pieni jumala tomun seassa! Ruumiisi tomussa sinulla on Jumalan elävä kuva. Ole tarkkaavainen elämäsi suhteen. Tarkkaa, mitä teet sisälläsi olevan Jumalan kuvan kanssa. Ihminen, ole tarkkaavainen! Ihminen! Ihminen! Sillä elämämme alkaa maan päältä ja päättyy Jumalan kirkkaiden kasvojen eteen, missä meidän tulee antaa selvitys siitä, mitä teimme Jumalan kuvalla silloin, kun olimme vielä tässä maailmassa.

Rukoilen, että hyvä Herra soisi meidän kunkin sydämelle kaikki taivaalliset lahjat, kaikki evankeliumin hyveet: uskon, rakkauden , toivon, rukouksen, paaston, kärsivällisyyden, sävyisyyden ja nöyryyden, jotta voisimme kestää koko tämän maanpäällisen kilvoittelun, jotta voisimme säästää sielumme sen jumalallisessa muodossa ja siirtyäksemme tästä elämästä Ylösnousseen Herran luo toiseen maailmaan.

Mutta siihen asti ohjatkoon Pyhä Paasto meitä kohti Pyhää Pääsiäistä, Kristuksen ylösnousemusta, jotta voisimme kumartaa vielä ruumiissamme ollessamme Ylösnoussutta Herraa, synnin, kuoleman ja paholaisen voittajaa, häntä joka takasi sieluillemme ja ruumiillemme iankaikkisen elämän.

Hänelle, vain ja ainoastaan hänelle kuuluu kunnia ja palvelus nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

(Kreikan kielestä suomentanut Jaakko Olkinuora)