Siirry pääsisältöön

Vanhus Porfyrios Athosvuorelainen yhdistää eronneen avioparin


Eräänä päivänä menin papparaisen kotiin ja hän kertoi minulle seuraavan tarinan, joka tapahtui erään taksikuskin kanssa: “Lapseni, otin kerran taksin mennäkseni kotiin. Kun menin sisään, kuski oli laittanut radion päälle, ja siinä soi iskelmää, ja minä sanoin hänelle kohteliaasti:
- Ole hyvä, koska minä en pidä näistä lauluista, voisitko kenties sulkea radion?
- Kyllä, isä, suljen sen, hän vastasi. Sitten kysyin häneltä:
- Mikä sinun nimesi on?
-Minun nimeni on Vasili, hän vastasi.
-Vasili hyvä!, minä sanoin hänelle. Onko sinulla lapsia, Vasili?, kysyin häneltä.
-On, hän sanoi, kaksi lasta.
-Vasili hyvä, sanoin hänelle, vanhempi lapsesi muistuttaa sinua paljon, tiesitkö sen?
-Kyllä, hän muistuttaa minua paljon, mutta isä, mistä sinä sen tiedät?
-Missä sinun lapsesi ovat nyt? kysyin häneltä.
-Isä, he ovat eräässä kylässä äidinsä kanssa.
-Ja sinä asut yksin täällä (Ateenassa)?, kysyin häneltä.
-Kyllä, hän vastasi. Olen eronnut, isä, ja minä olen täällä ja vaimoni lasten kanssa asuvat siellä.
-Hyvä Vasili, jätätkö heidät yksin sinne etkä mene heitä tapaamaan?
-Ei se onnistu, isä, hän vastasi, koska jo jonkin aikaa olemme eläneet näin, enkä voi nyt mennä sinne.
-Miksi et?, kysyin häneltä. Haluatko, että autan sinua tapaamaan heidät?, sanoin hänelle.
-Ja miten sinä minua autat, isä? hän kysyi.
-Mitä se sinua kiinnostaa. Sano että haluat niin minä huolehdin asiasta.
-Hyvä on, hän sanoi, huolehdi siitä. Otin hänet mukaani ja vein hänet kylään, jossa oli hänen vaimonsa ja lapsensa. Kun lähestyimme taloa, hän sanoi:
-Voi! Minä en tule lähemmäksi, pysyn tässä.
-Hyvä on, sanoin hänelle, istu tässä.
Astuin ulos autosta ja menin kotiin sisälle ja löysin naisen ja toin hänet miehensä luokse, ja he saivat asiansa kuntoon.”

(suom. Jaakko Olkinuora)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ehtoolliseen valmistautuminen

EHTOOLLISEEN VALMISTAUTUMINEN Munkki Damaskinos Ksenofontoslainen Koko ortodoksisen jumalanpalveluselämän ydin on Herran pyhä ehtoollinen, salaisuuksista suurin, jossa leipä ja viini muuttuvat ihmeellisellä tavalla Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Säännöllinen ehtoolliseen osallistuminen on jokaisen ortodoksin velvollisuus, mutta sitä ei tule nähdä oikeastaan velvollisuutena vaan koko ihmiselämän suurimpana ilona: mikä voi olla valtavampaa ja ihanampaa, kuin ottaa itsensä Jumala sisäänsä ja tulla Kristuksen ruumiin kautta yhteen myös kaikkien muiden kirkon jäsenten kanssa? Ehtoollisrukouksissa sanotaan, että Kristuksen ruumis ja veri tuovat syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän, ruumiin ja sielun parannuksen ja aistien puhdistukseksi.                       Ehtoollinen on ortodoksisessa kirkossa rajattu vain ortodoksisen kirkon jäsenille. Siksi esimerkiksi luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset eivät saa osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen. Tämä johtuu siitä, että o

Munkkeus on elinikäinen sitoumus

ATHOSVUOREN SIMONOPETTAN LUOSTARIN IGUMENI EMILIANOS KATKELMIA MUNKKEUDEN PYSYVYYDESTÄ [Pyhä Makarios Suuri kirjoittaa:] Jos joku haluaa lähteä pois luostarista minkä tahansa erimielisyyden takia, hän ei saa mukaansa yhtään mitään lukuun ottamatta yhtä vaatimatonta asua, ja hän eroaa veljestön yhteydestä uskottomana. Tämä sääntö muistuttaa meitä evankeliumin ehdoista avioliitoille, siis avioerokieltoa. Herra  inhoaa avioeroa.  Ykseys on Pyhän Kolminaisuuden ja Kirkon salaisuus.  Avioero on kaikissa tapauksissa  poissuljettua,  vaikka evankelistojen mukaan se vaikuttaisikin olevan sallittu aviorikoksen tapauksessa.  Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että aviorikos tuhoaa avioliiton.  Jumala ei siis anna siunausta erottaa sitä, minkä Hän on yhdistänyt, vaan  Hän julistaa , että  yhteisen taakan kantaminen Kristuksessa on päättynyt. Sama merkitys on [pyhän Makarioksen] sanalla ”uskottomana”. Jos joku haluaa lähteä luostarista, koska hän väsähtää kuuliaisuustehtävissä,

Ortodoksisesta raamatuntulkinnasta

En ole yleensä kirjoittanut tänne blogiin omia tekstejäni, vaan rajoittunut ainoastaan käännöksien julkaisemiseen. Monet ovat kuitenkin pyytäneet minua kirjoittamaan lyhyen johdatuksen ortodoksiseen raamatuntulkintaan, joten tartuin tuumasta toimeen. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on eri yhteyksissä viitattu kristinuskon tärkeimpään kirjaan, Raamattuun. Puheenvuoroista on kuitenkin käynyt ilmi, että raamatuntulkintamenetelmien tuntemus vaihtelee, eivätkä aina lukijoille tai kirjoittajille edes tulkinnan perusperiaatteet ole selvillä. Erityisesti olen törmännyt epätietoisuuteen ortodoksisesta raamatuntulkintaperinteestä. Miten kirkkomme siis tulkitsee pyhiä kirjoituksia? Usein sanotaan, että ortodoksinen kirkko on tradition kirkko. Uskon lähteinä pidetäänkin Raamatun ohella kirkon kaksituhatvuotista traditiota: Raamattu kuuluu traditioon, ja traditio taas pohjautuu Raamattuun. Tradition ytimessä ovat ensimmäisen vuosituhannen aikana vaikuttaneet kirkkoisät ja myös kirk