Eräänä päivänä menin papparaisen kotiin ja hän kertoi minulle seuraavan tarinan, joka tapahtui erään taksikuskin kanssa: “Lapseni, otin kerran taksin mennäkseni kotiin. Kun menin sisään, kuski oli laittanut radion päälle, ja siinä soi iskelmää, ja minä sanoin hänelle kohteliaasti:
- Ole hyvä, koska minä en pidä näistä lauluista, voisitko kenties sulkea radion?
- Kyllä, isä, suljen sen, hän vastasi. Sitten kysyin häneltä:
- Mikä sinun nimesi on?
-Minun nimeni on Vasili, hän vastasi.
-Vasili hyvä!, minä sanoin hänelle. Onko sinulla lapsia, Vasili?, kysyin häneltä.
-On, hän sanoi, kaksi lasta.
-Vasili hyvä, sanoin hänelle, vanhempi lapsesi muistuttaa sinua paljon, tiesitkö sen?
-Kyllä, hän muistuttaa minua paljon, mutta isä, mistä sinä sen tiedät?
-Missä sinun lapsesi ovat nyt? kysyin häneltä.
-Isä, he ovat eräässä kylässä äidinsä kanssa.
-Ja sinä asut yksin täällä (Ateenassa)?, kysyin häneltä.
-Kyllä, hän vastasi. Olen eronnut, isä, ja minä olen täällä ja vaimoni lasten kanssa asuvat siellä.
-Hyvä Vasili, jätätkö heidät yksin sinne etkä mene heitä tapaamaan?
-Ei se onnistu, isä, hän vastasi, koska jo jonkin aikaa olemme eläneet näin, enkä voi nyt mennä sinne.
-Miksi et?, kysyin häneltä. Haluatko, että autan sinua tapaamaan heidät?, sanoin hänelle.
-Ja miten sinä minua autat, isä? hän kysyi.
-Mitä se sinua kiinnostaa. Sano että haluat niin minä huolehdin asiasta.
-Hyvä on, hän sanoi, huolehdi siitä. Otin hänet mukaani ja vein hänet kylään, jossa oli hänen vaimonsa ja lapsensa. Kun lähestyimme taloa, hän sanoi:
-Voi! Minä en tule lähemmäksi, pysyn tässä.
-Hyvä on, sanoin hänelle, istu tässä.
Astuin ulos autosta ja menin kotiin sisälle ja löysin naisen ja toin hänet miehensä luokse, ja he saivat asiansa kuntoon.”
(suom. Jaakko Olkinuora)
Kommentit
Lähetä kommentti