Siirry pääsisältöön

Vanhus Porfyrios Athosvuorelainen: Antikristuksesta


Eräänä päivänä kysyin vanhus Porfyriokselta hänen keljassaan: “Vanhus, viime aikoina on puhuttu paljon 666-luvusta, antikristuksen tulosta, joka lähenee – jotkut ovat varmoja, että hän on jo tullut –, elektronisesta mikrosirusta oikeassa kädessä tai otsassa, Kristuksen ja antikristuksen yhteenotosta ja jälkimmäisen tuhosta, Herran toisesta tulemisesta. Mitä te sanotte näistä asioista?” Vanhus vastasi: “Mitä sanoisin? En sano että näin Jumalansynnyttäjän, että tulee sota tai muuta sellaista. Tiedän, että tulee antikristus, että Herran toinen tuleminen tapahtuu, mutta en tiedä milloin. Huomenna? Tuhannen vuoden päästä? Kuitenkaan en huolehdi siitä. Sillä tiedän, että kuoleman hetki on meille jokaiselle Herran toinen tuleminen, ja se hetki on erittäin lähellä.”

Joskus kysyin häneltä: ”Vanhus, jos antikristus tulee meidän päivinämme, antaako Jumala meille voimaa kestää marttyyrikilvoituksissa?” Hänen vastauksensa oli: ”Jos tunnustamme syntimmä, hän antaa meille tuon voiman.”

Älkööt lopunaikojen asiat vaivatko meitä”, hän sanoi meille, kun olin erään veljen kanssa, ”eikä antikristus tai hänen merkkinsä. Sillä tietäkää, että jos meillä on sisällämme Kristus, antikristus ei voi häiritä meitä mitenkään, edes pienimmässä asiassa.”

Hän sanoi minulle: ”Isä Athanasios (hän tarrasi minua kädestä tiukasti), minä olen sokea nyt, ruumiini silmät eivät toimi, koska minulla on syöpä aivolisäkkeessä, mutta minulla on hengen silmät ja näen. Ennen kuin lähdet, haluan että sanot minulle. Mitä sanoi meidän Vanhus Emilianoksemme luvusta 666 ja antikristuksesta?” Ne olivat Tshernobylin jälkeisiä päiviä. Ihmiset olivat takajaloillaan ja kymmenet tulivat päivittäin, erityisesti Vanhus Porfyrioksen luokse, koska hän asui Ateenan lähellä, ja kyselivät häneltä hädissään: ”Mitä tapahtuu? Tuleeko antikristus leimaamaan meidät luvulla 666?”

Ja hän kysyi minulta: ”Sanopa minulle, mitä Vanhus Emilianos sanoo luvusta 666 ja antikristuksesta?” Sanoin hänelle: ”Vanhus, hän sanoi meille eilen eräässä kokoontumisessa ettei meidän pidä huolestua. Meidän pitää olla kiinnostuneita vain elävästä suhteesta Kristuksen kanssa eikä antaa antikristukselle paljon huomiota, koska silloin hänestä eikä Kristuksesta tulee meidän elämämme keskus.” Välittömästi hän taputti pikku kätösiään vuoteessaan ja sanoi: "Mitä sanot, mitä sanot, kunnia Jumalalle että löysin rippi-isän joka on samaa mieltä kanssani. Nuo rippi-isät maailmassa, mitä he ovatkaan tehneet! He ovat nostaneet sieluja takajaloilleen, he ovat luoneet roppakaupalla perheeseen ja psykologiaan liittyviä ongelmia luvulla 666. Ihmiset eivät saa nukuttua ja he ovat alkaneet ottaa mielialalääkkeitä ja unipillereitä nukkuakseen. Mitä tämä oikein on? Kristus ei halua tällaisia asioita. Ja voinko sanoa vielä jotain?" Sanoin hänelle: "Mitä, Vanhus?" Hän sanoi: "Meille kristityille, kun koemme Kristuksen omassa elämässämme, ei ole olemassa antikristusta. Sanopa: voitko istua tälle vuoteelle jossa minä istun?" Sanoin hänelle: "En, Vanhus." Hän sanoi: "Miksi et?" Vastasin hänelle: "Koska jos istun teidän päällenne, litistän teidät." Hän sanoi: "Koska sitten voit istua?" Sanoin hänelle: "Kun te lähdette, minä voin istuutua." Hän sanoi: "Juuri niin, niin tapahtuu myös meidän sielullemme. Kun meillä on Kristus sisällämme, voiko antikristus tulla? Voiko mikään vastakkainen voima tulla sieluumme? Tämän takia nykyään meillä ei ole Kristusta sisällämme ja tämän takia huolestumme antikristuksesta. Kun otamme Kristuksen sisäämme, kaikista asioista tulee Paratiisi. Kristus on kaikki ja sen takia sano aina ihmisille, että me emme pelkää vastustajaa. Ja katsopas kun sanon sinulle jotain. Jos antikristus tulisi nyt lasersädelaitteen kanssa ja leimaisi minut luvulla 666, minä en huolestuisi. Sinä varmaankin sanoisit, Vanhus, mutta eikö se ole antikristuksen merkki?Kyllä, mutta vaikka hän piirtäisi minuun tuhansittain lukuja 666, minä en huolestuisi. Miksikö? Koska ensimmäiset marttyyrit annettiin pedoille, ja he tekivät ristinmerkkinsä, ja pedoista tuli lauhkeita lampaita: heidät heitettiin mereen, he tekivät ristinmerkkinsä, ja meri muuttui maaksi ja he kävelivät sen päällä: heidät heitettiin tuleen, he tekivät ristinmerkkinsä, ja tuli muuttui viileäksi tuulahdukseksi. Siunattu lapsoseni, mitä me olemme tänä päivänä? Uskommeko Kristukseen? Ristinmerkkiimme? Mutta miksi Kristus laskeutui alas maailmaan? Eikö hän laskeutunutkin vahvistamaan meidän heikkouttamme? Näin sano myös Vanhukselle. Ja sinä, kerro ihmisille, ettei heidän pidä pelätä antikristusta. Me olemme Kristuksen lapsia, olemme Kirkon lapsia." Tämä asia teki minuun suuren vaikutuksen. Ja hän lisäsi minulle: "Voinko sanoa sinulle jotain?" Vastasin: "Olkaa hyvä, Vanhus." "Miten patriarkka Demetrios tuli Konstantinopolista Ateenaan?" Sanoin: "Lentokoneella." "No kyllä minä tiedän että hän tuli lentokoneella, miten muuten, uidenko muka? Mitä dokumentteja hänellä oli mukanaan?" Sanoin: "Passi, Vanhus." "Kreikkalainen vai turkkilainen?" Sanoin: "En tiedä." "Nyt sinä viisastelet. Turkkilaisella passilla hän tuli. Ja mikä on Turkin kansallinen symboli, tiedätkö?" Sanoin: "En tiedä, Vanhus." "Voi hyvänen aika, etkö tiedä mikä on Turkin kansallinen symboli? Se on puolikuu. Ja tiedätkö miten kirkkoisät nimittävät puolikuuta Muhammedin ilmestymisen jälkeen?" Sanoin hänelle: "En tiedä, Vanhus." "Annapa minulle teologian tutkintopaperisi niin revin sen palasiksi. Mikä teologi sinä oikein olet?", hän sanoi naureskellen. "Puolikuu on antikristuksen merkki. Jos puolikuu kerta on antikristuksen merkki ja meidän patriarkallamme on passissa antikristuksen merkki (ja leimoissa, kuinka monta leimaa he laittavatkaan rajoilla!), tarkoittaako se, että patriarkkamme on antikristus? Ei, hyvä lapsi! Ei, hyvä lapsi! Älkäämme rajoittako Evankeliumin sanomaa niin paljon! Kristus ei ole niin kapeakatseinen kuin olemme me ihmiset, jotka haluamme puolustaa oikeuksiamme. Sanopa niin siis Vanhukselle ja ihmisille: meidän ei tule pelätä antikristusta eikä lukua 666."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Munkkeus on elinikäinen sitoumus

ATHOSVUOREN SIMONOPETTAN LUOSTARIN IGUMENI EMILIANOS
KATKELMIA MUNKKEUDEN PYSYVYYDESTÄ
[Pyhä Makarios Suuri kirjoittaa:]
Jos joku haluaa lähteä pois luostarista minkä tahansa erimielisyyden takia, hän ei saa mukaansa yhtään mitään lukuun ottamatta yhtä vaatimatonta asua, ja hän eroaa veljestön yhteydestä uskottomana.
Tämä sääntö muistuttaa meitä evankeliumin ehdoista avioliitoille, siis avioerokieltoa. Herra inhoaa avioeroa. Ykseys on Pyhän Kolminaisuuden ja Kirkon salaisuus. Avioero on kaikissa tapauksissa poissuljettua, vaikka evankelistojen mukaan se vaikuttaisikin olevan sallittu aviorikoksen tapauksessa. Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että aviorikos tuhoaa avioliiton. Jumala ei siis anna siunausta erottaa sitä, minkä Hän on yhdistänyt, vaan Hän julistaa, että yhteisen taakan kantaminen Kristuksessa on päättynyt.
Sama merkitys on [pyhän Makarioksen] sanalla ”uskottomana”. Jos joku haluaa lähteä luostarista, koska hän väsähtää kuuliaisuustehtävissä, koska kärsii kesähelteistä, on hä…

Ehtoolliseen valmistautuminen

EHTOOLLISEEN VALMISTAUTUMINEN Munkki Damaskinos Ksenofontoslainen
Koko ortodoksisen jumalanpalveluselämän ydin on Herran pyhä ehtoollinen, salaisuuksista suurin, jossa leipä ja viini muuttuvat ihmeellisellä tavalla Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Säännöllinen ehtoolliseen osallistuminen on jokaisen ortodoksin velvollisuus, mutta sitä ei tule nähdä oikeastaan velvollisuutena vaan koko ihmiselämän suurimpana ilona: mikä voi olla valtavampaa ja ihanampaa, kuin ottaa itsensä Jumala sisäänsä ja tulla Kristuksen ruumiin kautta yhteen myös kaikkien muiden kirkon jäsenten kanssa? Ehtoollisrukouksissa sanotaan, että Kristuksen ruumis ja veri tuovat syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän, ruumiin ja sielun parannuksen ja aistien puhdistukseksi. Ehtoollinen on ortodoksisessa kirkossa rajattu vain ortodoksisen kirkon jäsenille. Siksi esimerkiksi luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset eivät saa osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen. Tämä johtuu siitä, että ortodoksinen kirkko on Kristuksen r…

Ohjaajavanhuksen ja kuuliaisuusveljen välinen suhde, osa 3

Athosvuoren Simonopetran luostarin igumeni Emilianos
VANHUKSEN JA KUULIAISUUSVELJEN VÄLINEN SUHDE
Osa 3
Käsitelkäämme nyt joitain yksinkertaisia piirteitä, joita ilman ei Pyhä Henki, ei vanhuksen ajattelutapa eikä kuuliaisuusveljen vanhusta jäljittelevä elämäntapa voi vaalia munkin persoonallisuutta. Nämä kaikki kuuluvat veljestön ykseyteen, mutta niitä on syytä käsitellä erikseen.
Ensimmäinen on ilomme Herran edessä. Ilo ilmaisee kiitollisuuttamme Jumalaa kohtaan, koska kuka ihminen voisi sanoa, ettei ole jatkuvasti Jumalan silmien edessä ja huku hänen suomiinsa lahjoihin? Kun siis en iloitse, se tarkoittaa että olen kiittämätön Jumalaa kohtaan. Ilo on ravintoa ja maaperän lannoitetta, joka auttaa siementä itämään ja kasvamaan. Jos sitä ei ole, tulee vain rikkaruohoja. Ilon meiltä ottavat pois ideologiamme, meidän omat tulevaisuudennäkymme, meidän sekaantumisemme asioihin jotka eivät meille kuulu, meidän suhteemme järkkyminen vanhuksen kanssa. Myös himomme vievät ilon pois. Joku voi kuit…