Siirry pääsisältöön

Vanhus Filotheos Zervakos: Opetuspuhe kauhistuttavalla Golgatalla


Mitä syvin epäuskon, synnin ja epäjumalanpalveluksen yö peitti aikoinaan kaiken auringon alla olevan. Taivasta, aurinkoa, kuuta, tähtiä, monia nelijalkaisia eläimiä ja matelijoita kumarrettiin ja palvottiin jumalina, kun taas todellista Jumalaa ei palvottu. Monet muinaisista filosofeista, myös kreikkalaiset, filosofian kautta ymmärsivät ja myönsivät, että luodut olennot eivät ole jumalia, vaan on olemassa luotujen Tekijä ja Luoja Jumala, jota he eivät voineet tuntea. Niin he rakensivat epäjumalankuvan ja omistivat sen ”tuntemattomalle Jumalalle”.

Monet edistyneet filosofit yrittivät eettisen opetuksen, kirjallisuuden ja neuvojen kautta pysäyttää silloisen ihmissuvun, joka oli joutunut eksytykseen, mutta turhaan, koska silloiset ihmiset eivät palvoneet ainoastaan luotuja jumalina, vaan myös jumaloittivat omat himonsa. Tämä sai viisaan filosofin Sokrateen sanomaan jumalallisen valon valistamana ateenalaisille: ”Ihmiset, pysyisitte pimeydessä, ellei Jumala huolenpidossaan lähettäisi teille jotakuta.” Tämä oli selvä profetia vuosien jälkeen tapahtuneesta Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisesta.

Kaikkien muiden kansojen keskuudessa vallitsi epäjumalanpalvelus, mutta ainoastaan Juudeassa palvottiin ja kumarrettiin todellista Jumalaa. Juutalaisille – jotka tuolloin olivat Jumalan valittu omaisuuskansa – Jumala lähetti patriarkkoja, profeettoja, tuomareita ja kuninkaita. Hän antoi lain, käskyt ja ohjeet jumalanpalvelusta varten: mutta he hylkäsivät Jumalan siunauksen ja siunauksen sijaan saivat päälleen vihan. Profeettoja ja Jumalan heidän luokseen lähettämiä ihmisiä he pieksivät, kivittivät, sahasivat, häpäisivät.

Kaikki profeetat patriarkka Abrahamista ja Mooseksesta lähtien aina Johannes Kastajaan asti profetoivat Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisesta – ei ainoastaan tulemisesta, vaan myös syntymästä, kasteesta, hänen saarnaamisestaan, apostolien kutsumisesta, kirkastumisesta, ristiinnaulitsemisesta, hautaamisesta ja ylösnousemisesta, jumalallisesta taivaaseen astumisesta ja Pyhän Hengen laskeutumisesta.

Lopulta, kun ”ajat olivat täyttyneet”, Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan lain alaiseksi, kuten jumalinen Paavali sanoo, ”lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.” (Gal. 4:5)

Vapahtaja tuli, kun maanpiiri oli epäuskon pimeydessä. Ja niin kuin aistittava aurinko säteillessään karkottaa ja hajottaa pimeyden, samoin myös, kun järjellinen vanhurskauden aurinko säteili Jumalansynnyttäjästä, ainaisesta neitseestä Mariasta, synnin ja epäuskon yö hajosi ja Jumalan tuntemisen ja totuuden valo loisti. Epäjumalanpalvelus ja uhraaminen lakkasi, ja hurskaus sekä viisaus loistivat. Ainokainen Poika ja Jumalan Sana siis laskeutui alas taivaasta pelastuksemme tähden ja tuli ihmiseksi, meidän kaltaiseksemme, kaiken muun paitsi synnin suhteen, kuitenkin jumaluudesta eroamatta.

Hän syntyi luolassa Jumalansynnyttäjästä, ainaisesta neitseestä Mariasta. Hän lepäsi eläinten seimessä. Hänet kastettiin Jordanissa: hän käveli, näki vaivaa ja nälkää, oli janoinen, opetti: ja riensi sinne tänne ihmisten pelastuksen vuoksi. Hän teki hyvin kaikille ihmisille ja täytti Juudean merkeillä ja mahtavilla ihmeillään. Mutta juutalaisten viekkaat johtajat, ylipapit ja papit, kirjanoppineet ja fariseukset kiihottivat kansaa, ja kaikki yksimielisesti tuomitsivat kuolemaan Jeesuksen ja teloittivat hänet.

Ja niinpä Juudas kavalsi suloisen Jeesuksen, synnittömän ja vailla pahuutta olevan, joka ei koskaan tehnyt syntiä tai puhunut pahaa kenestäkään, ja muut opetuslapset hylkäsivät hänet. Sotilaat pidättivät hänet, sitoivat ja raahasivat hänet syytettynä ylipappi Hannaksen luokse. Hannaksen luota hänet raahattiin Kaifaksen luo ja Pilatoksen praetoriumiin. Häntä pilkattiin, haukuttiin, piiskattiin, hänen päälleen syljettiin, häntä piestiin ja häpäistiin. Lopuksi hänet tuomittiin mitä häpeällisimpään ristinkuolemaan ja hän kantoi yksin olallaan ristin (jolle hän aikoi tulla uhratuksi) praetoriumilta Golgatalle. Siellä hänet levitettiin ristille, nauloja lyötiin hänen käsiinsä ja jalkoihinsa, ja voimalla epäinhimilliset ja verenhimoiset sotilaat paukuttivat nauloja: ja asetettuaan orjantappurakruunun hänen päähänsä he kohottivat hänet kahden pahantekijän väliin. Raivokkaat sudet, villit tiikerit eivät saaneet tarpeekseen ristiinnaulitusta vaan myös löivät hänen päätään ruokokepillä, he juottivat hänelle sappea ja etikkaa, he keihästivät hänen kylkensä! Oi taivas! Kuinka oikein siedät tämän epäkunnioituksen Luojaasi kohtaan etkä päästä vapaaksi tulivirtojasi polttamaan noita kurjia! Oi kaiken näkevä aurinko! Miksi et peitä valoasi? Oi maa! Miksi et tärise, miksi et avaudu nielläksesi näitä kelvottomia luotuja? Oi kivet! Miksi ette halkea kahtia? Oi koko luomakunta! Miksi et järky tämän kauhean näyn nähdessäsi?

Mutta voi heprealaisten kurja, paha ja kiittämätön kansa! Julma ja uskoton sukupolvi! Jos ette tajua – aivan kuin olisitte tietämättömiä – mitä teette ristiinnaulitessanne Hyväntekijän, Pelastajan, teidän Vapahtajanne, Jumalan, luomakunnan Luoja, tajutkaa edes mitä tekee tämä koko eloton luomakunta, joka tuomitsee teidän epäinhmillisyytenne ja turtuneisuutenne järkkymällä tämän kauhean näyn nähtyään. Taivas muuttui tummaksi, aurinko pimeni, maa järisi, kivet halkesivat kahtia, temppelin esirippu repesi kahtia, haudat avautuivat, haudoissa olevat kuolleet nousivat ylös. Mutta te, turtuneet ja tunteettomat kivisydämet pysytte pahuudessanne: ette halua muuttaa mieltänne: te tulette kyllä sitten näkemään tuomiopäivänä! Mutta nyt jätän sikseen heprealaiset ja siirryn teihin kristittyihin ja kysyn: tiedättekö, veljeni ja sisareni, tajuatteko, miksi ja minkä takia Kristus ristiinnaulittiin? Hänet ristiinnaulittin meidän takiamme, meidän pelastuksemme takia.

Katsokaa, kristityt, Ristiinnaulittua!

Näettekö nuo viattomat jalat, jotka on naulittu puuhun? Ne naulittiin meidän takiamme, jotta ne ohjaisivat meidän omia jalkojamme totuuden, hurskauden ja hyveen tielle.

Näettekö avoinna olevat kädet? Ne kuvastavat sitä lämmintä rakkautta, joka hänellä on meitä kohtaan, ne haluavat syleillä meitä ja viedä meidät taivaallisen Isänsä luo, tehdä meistä hänen lapsiaan, poikiaan ja armosta jumalia.

Näettekö sen keihästetyn kyljen, josta vuotaa verta ja vettä? Vesi kuvastaa kastetta, jonka kautta puhdistumme esi-isien synnistä, veri taas veretöntä uhria, joka toimitetaan pyhien uhrialttarien ääressä ja josta osallistuessamme pyhitymme ja yhdistymme Hänen kanssaan tullen yhdeksi ruumiiksi. Ja kuten hellä, huolehtiva äiti maidolla ravitsee lapsiaan, niin myös suloisin Jeesuksemme ruokkii meitä hänen lapsinaan meistä huolehtien – ei maidolla, vaan ruumiillaan ja verellään.

Nähkää, kuninkaat, kaiken Kuningas, jolta saatte valtikan ja kruunun. Nähkää, ylipapit ja papit, ensimmäinen ylipappi ja pappinne, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi! Nähkää, maallikot, miehet ja naiset, nuoret, vanhukset ja lapsukaiset, huolehtiva Isänne, Hänet, joka ravitsee teitä, Hänet, joka teki tasangot, laaksot, joet, vuoret, niityt ja aarnimetsät. Nähkää kaiken Luoja riippumassa ristiinnaulittuna puulla, mustelmilla, haavoitettuna. Rientäkää kaikki! Suudelkaa Hänen puhtaimpia jalkojaan: kastelkaa ne katumuksen kyynelin ja peskää ne. Rakastakaa Häntä kaikesta sielustanne, kuten Hänkin teitä rakasti, ja pitäkää kuolemaa parempana kuin kuolettavaan syntiin lankeamista ja säälikää tätä Herraa ja rakastavaa Isää: sillä jokainen synti, jonka kristitty tekee, on keihäs joka iskee Kristuksen ruumiiseen. Kristus ei sure niin paljon sitä, että juutalaiset Hänet ristiinnaulitsivat, kuin sitä, että kristityt, joiden vuoksi Hän vuodatti verensä ja vuodattaa sen edelleen pyhillä uhrialttareilla, ristiinnaulitsevat hänet synneillään, ”ristiinnauliten hänet uudelleen ja rangaisten” pyhän Paavalin mukaan.

Kuulkaa, kristityt, ja tulkaa järkiinne! Te, jotka juoksette tuhlauksen, irstauden, turmeluksen, juopumisen, halvaantumisen tietä, te olette samanlaisia kuin heprealaiset, jotka laittoivat nauloja Jeesuksen jalkoihin! Te, jotka kaappaatte toisten tavaroita, te, jotka varastatte ja teette väärin, te laitatte nauloja Jeesuksen käsiin! Te, jotka olette ylpeitä ja turhamaisia, te laitatte Hänelle orjantappurakruunun! Te, joiden sydämessä on viha ja vihaatte lähimmäisiänne, te keihästätte Hänen kylkensä! Te, jotka pilkkaatte ja kiroatte Jumalaa, te syljeksitte Hänen kasvoilleen! Varokaa, kristityt. Te, jotka teette syntiä, ajatelkaa kunnolla, että synneillänne ristiinnaulitsette Kristuksen juutalaisten tavoin. Ajatelkaa, että näette Hänet, jonka nyt näette ristiinnaulittuna puulla ja jota ylenkatsotte teoillanne, yhtenä päivänä tulevan pilvissä taivaista voimalla ja suuressa kunniassa pelättävänä elävien ja kuolleiden tuomarina ja puolueettomana oikeuden kävijänä. Ja voi teitä silloin! Voi kaikkia, jotka kuolevat katumatta!

Ristiinnaulittu Jeesus! Vaikka heprealaiset ja monet tämän päivän pseudofilosofit eivät usko Sinuun, vaikka jotkut kristitytkin halveksivat ja pilkkaavat sinua, sinä olet silti Kaikkeuden Kuningas, Sinua kumartavat enkelit ja koko luomakunta veisaa sinulle! Me kristityt, rakkaat lapsesi, (vaikka olemmekin syntisiä) uskomme Sinuun, tunnustamme Sinut, saarnaamme Sinusta, että olet taivaan ja maan ja kaiken näkyväisen ja näkymättömän luomakunnan Kuningas. Sinä olet Hän joka on ja oli ja joka on oleva iankaikkisesta iankaikkiseen. Näemme maan suuria ja kunniakkaita kuninkaita: Aleksandroksia, Caesareita, Napoleoneja ja muita keisareita. Heidän valtakuntansa jatkuivat heidän kuolemaansa asti, joidenkin valtakunnat taas hajosivat ennen heidän kuolemaansa. Sinun valtakuntasi kuitenkin jatkuu myös kuoleman jälkeen. Sinä kuolit ihmisenä ristillä: kaksikymmentä vuosisataa on kulunut, ja Sinä olet kaikkien kristittyjen kansojen kuningas, ja kaikki kumartavat Sinua: sillä valtakuntasi on valtakunta iankaikkisesti ja Sinun herruutesi pysyy polvesta polveen. Näemme, että muiden kuninkaiden haudoilla kukaan ei käy heitä kumartamassa, mutta Sinun Elävöittävälle Haudallesi tulevat maan ääristä kuninkaat ja mahtimiehet ja ihmiset kaikista ikä- ja yhteiskuntaluokista sekä elämäntilanteista Sinua kumartamaan.

Me kelvottomat tällä kauhistuttavalla ja pelottavalla paikalla kannamme sinulle ylistysveisun synninkatumuksessa. Ota vastaan hymnimme ja veisumme uhrina, ota vastaan mirhana meidän kyyneleemme ja anna meille Sinun armosi, siunauksesi, rauha, valistus, katumus.

Jumalihminen Jeesus ei sure niinkään välinpitämättömyyttämme, jota hänelle osoitamme laittomilla teoillamme, synneillämme ja hänen käskyjensä rikkomisella, vaan hän suree, ettemme kadu, sydämemme pysyvät kovina ja tunteettomina, vaikka hän antoi meille välineiksi katumuksen ja synnintunnustuksen. ”Meistä ei tule syntisiä syntiä tekemällä, vaan jos emme vihaa syntiä ja annamme sille vallan”, sanoo abba Iisak. Ja jumalinen Krysostomos sanoo: ”Lankeaminen ei ole huonoa, vaan langenneen maassa pysyminen ja se, ettei hän nouse, vaan tietoisesti pahuudessa pysyen ja epätoivon ajatuksiin typerästi turvautuen pyrkii piilottelemaan luonteensa sairautta.” Sillä synnin tekeminen on ehkä inhimillistä, mutta synneissä pysyminen ei ole inhimillistä, vaan täysin saatanallista. Johannes Teologi taas sanoo: ”Jos tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9.)

Katukaamme sen verran kuin meillä on aikaa. Herra on ihmisiä rakastava ja armollinen, pitkämielinen ja armossa rikas ja Hän jättää syntimme huomiotta. ”Ei Hän tehnyt meille syntiemme mukaan, ei rangaissut meitä laittomuuksiemme mukaan”, hän, joka on anteeksi antava. Samalla tavoin kuin Hän anoo isää juutalaisten, Hänet ristiinnaulinneiden puolesta sanoen: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”, samalla tavoin myös Hän anoo kristittyjen, Häntä pilkkaavien puolesta. Hän on paitsi ihmisiä rakastava, myös oikeudenmukainen. Ihmisiä rakastavana Hän armahtaa ja oikeudenmukaisena rankaisee, ei väärintekijöitä ja katuvia, vaan katumattomia syntisiä. ”Jos ette käänny, hän hioo miekkansa hohtavaksi. Hän jännittää jousensa, virittää sen valmiiksi, hän valmistaa sen kuoleman aseeksi, hän tekee nuolensa valmiiksi niitä varten, jotka poltetaan.” (Ps. 7:13-14) Ihmisiä rakastavana ja anteeksi antavana Hän kesti juutalaisia odottaen heidän katumustaan, mutta kun hän näki heidän pysyvän pahuudessa, Hän antoi heidän kadota ja menehtyä, ja roomalaiset sotajoukot teurastivat heidät: heidät karkotettiin, he joutuivat hajalleen, jäivät vaille valtakuntaa ja pyhitystä, ja kirottuina ja rangaistuina he kulkevat ympäriinsä. Samoin Hän kestää kristittyjä, kun he kiroavat Häntä, pilkkaavat Häntä, ovat Häntä kohtaan välinpitämättömiä, heidän katumustaan odottaen. Mutta kun he pysyvät pahuudessa eivätkä kadu, Hän antaa heidät raivon ja tuhon haltuun. Sodat, joita on tapahtunut meidän päiviimme asti, nälänhädät ja epidemiat, niin monet surut, niin monet vaivat, niin monet puutteet: kaikki nämä ovat synnin seurausta.

Katukaamme, rakkaat, ennen kuin tulee kuoleman hetki, sillä kuoleman jälkeen ei ole katumusta. Katukaamme, ennen kuin tulee kauhistuttava tuomiopäivä, jolloin vastaamme teoistamme. Katukaamme saadaksemme synninpäästön ja tullaksemme kelvollisiksi olemaan Hänen oikealla puolellaan ja nauttiaksemme ikuisista ja loppumattomista hyvyyksistä, jotka olkoot kaikkien meidän osanamme, meidän puolestamme ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, armon ja ihmisrakkauden kautta. Aamen.

(suom. Jaakko Olkinuora

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Munkkeus on elinikäinen sitoumus

ATHOSVUOREN SIMONOPETTAN LUOSTARIN IGUMENI EMILIANOS
KATKELMIA MUNKKEUDEN PYSYVYYDESTÄ
[Pyhä Makarios Suuri kirjoittaa:]
Jos joku haluaa lähteä pois luostarista minkä tahansa erimielisyyden takia, hän ei saa mukaansa yhtään mitään lukuun ottamatta yhtä vaatimatonta asua, ja hän eroaa veljestön yhteydestä uskottomana.
Tämä sääntö muistuttaa meitä evankeliumin ehdoista avioliitoille, siis avioerokieltoa. Herra inhoaa avioeroa. Ykseys on Pyhän Kolminaisuuden ja Kirkon salaisuus. Avioero on kaikissa tapauksissa poissuljettua, vaikka evankelistojen mukaan se vaikuttaisikin olevan sallittu aviorikoksen tapauksessa. Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että aviorikos tuhoaa avioliiton. Jumala ei siis anna siunausta erottaa sitä, minkä Hän on yhdistänyt, vaan Hän julistaa, että yhteisen taakan kantaminen Kristuksessa on päättynyt.
Sama merkitys on [pyhän Makarioksen] sanalla ”uskottomana”. Jos joku haluaa lähteä luostarista, koska hän väsähtää kuuliaisuustehtävissä, koska kärsii kesähelteistä, on hä…

Epäonnistumisesta

Yritätkö sanoa minulle jotain?
Epäonnistuminen ei tarkoita, että olen epäonnistunut.
Se tarkoittaa vain sitä, etten vielä onnistunut.
Epäonnistuminen ei tarkoita, että en saanut jotain valmiiksi.
Se tarkoittaa, että opin jotain.
Epäonnistuminen ei tarkoita, että jouduin häpeän alaiseksi.
Se tarkoittaa, että uskalsin yrittää.
Epäonnistuminen ei tarkoita, että minun täytyy luovuttaa.
Se tarkoittaa, että minun täytyy yrittää vielä kovemmin.
Epäonnistuminen ei tarkoita, etten tule koskaan onnistumaan.
Se tarkoittaa, että minun täytyy yrittää enemmän.
Sillä mitä enemmän teemme asioita, sitä enemmän asioita voimme tehdä.
Muistakaa, että on hyvä olla merkittävä, mutta merkittävämpää on olla hyvä... 
(tuntemattoman kirjoittajan teksti, suom. Jaakko Olkinuora)