Siirry pääsisältöön

Tekstit

Argoliksen metropoliitta Nektarios: "TOISEN" ETUASEMA

1980-luvun alussa Kreikan kirkon julkaisuosasto Apostoliki diakonia julkaisi Tatjana Goritsevan kirjan ”Miten tutustuin Jumalaan Neuvostoliitossa”. Tatjana Goritseva oli filosofian professori ja hänelle annettiin tehtäväksi opettaa marxistista filosofiaa Leningradin lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän hämmästytti kuitenkin opiskelijoitaan, koska itsepäisesti kaikkia ”hyviä” neuvostoliittolaisia ”tapoja” vastaan hän opetti eksistentialistista filosofiaa. Tämän takia häneltä poistettiin opetusvelvollisuus. Mutta edes Sartres tai Camus eivät voineet antaa hänen elämälleen merkitystä.  Silloin hän turvautui hindulaisiin filosofioihin ja omistautui joogalle. Sielläkään hän ei kyennyt löytämään vastausta etsintäänsä ja lopulta sokkeloisten reittien kautta hän löysi ortodoksisen uskon. Tämä elämänmuutos antoi hänelle paljon iloa, mutta se sai aikaan myös vihollisuuksia. Ystävät ja aiemmin hänen kanssaan samanmieliset etääntyivät hänen läheltään.  Tässä pienessä kirjassa Goritseva kuvai
Uusimmat tekstit

Monimuotoiset pandemiat

Arkojen pastoraalisten ja yhteiskunnallisten kysymysten käsittely on jollakin tavalla riskaabelia. On parempi, ettei näitä aiheita kosketeta lainkaan, vaan puhua merkityksettömistä aiheista. Tämäkin on kuitenkin lopulta tuloksetonta. Kirkollisena paimenena ja vastuunkantajana minun täytyy tehdä päätöksiä ja esittää ajatuksiani erinäisistä kriittisistä aiheista informoidakseni kristittyjä. Jos joku on askeetti Pyhän Vuoren erämaassa, hänen ei ehkä tarvitse puuttua asioihin vaan sanoa sanansa vain niille, jotka häneltä jotain kysyvät, kuten Gerontikonissa sanotaan: ”Vanhus sanoi…” Pastoraalinen palvelutehtävä sisältää kuitenkin vastuita ja velvollisuuksia niiden kristittyjen suhteen, joita paimennetaan. Niinpä vähän aikaa sitten kirjoitin paimenkirjeen pyhän metropoliittakuntani papistolle, jotta papiston keskuudessa ei olisi vakavia tautitapauksia eikä tämä ”pahuus” leviäisi kirkon täyteydelle eivätkä kristityt voisi syyttää papistoa taudin levittämisestä. Yhteiskunnallisella ja ki

Pappismunkki Niketas Pantokratorilainen: Väitteitä ja vastauksia Ukrainan autokefaliasta

Liitteenä julkaistaan tuore Athosvuoren Pantokratorin luostarin julkaisu Ukrainan autokefaliaan liittyvistä väärinkäsityksistä. Pappismunkki Niketas Pantokratorilainen valaisee yksinkertaisella kielellä kuutta kysymystä, jotka Ukrainan autokefalian eli kirkollisen itsenäisyyden myöntämisprosessissa ovat ilmenneet. Teoksen on suomentanut pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen. Pappismunkki Niketas: Ukrainan autokefalia

SIUNATTU KARANTEENI

Kirjoitan tätä Athosvuoren pyhittäjä Ksenofonin luostarin ulkopuolelta, pyhittäjä Ksenofonin keljasta, johon minut on määrätty koronaviruksen takia karanteeniin muutaman muun munkin kanssa. Ikkunasta avautuu kaunis näkymä luostarin ylle, vihertäviin oliivilehtoihin, auringosta kimmeltävään Välimereen ja kukkiviin hedelmäpuihin. Kevät näyttää kaiken kauneutensa. Ainoa ääni on satunnainen linnunlaulu huoneeni ikkunasta ja kellon tikitys huoneen nurkassa. Muuten vallitsee täysi hiljaisuus. Keljamme on varsinaisesta luostarista erillinen mökki, jossa jokaisella karanteeniin eristetyllä on oma huoneensa (kukin meistä on saapunut ulkomailta ja siksi on karanteenissa). Seuranamme ja suojelijanamme on luostarin oma pyhä, suurmarttyyri Georgios, jonka oikeaa käsivartta täällä vartioimme – tai joka oikeastaan vartioi meitä. Syömme pääluostarin meille lähettämät ateriat yhdessä rukouksen säestämänä ja toimitamme jumalanpalvelukset keskenämme keljan kappelissa, samaan tapaan kuin luostarissa:

Munkkeus on elinikäinen sitoumus

ATHOSVUOREN SIMONOPETTAN LUOSTARIN IGUMENI EMILIANOS KATKELMIA MUNKKEUDEN PYSYVYYDESTÄ [Pyhä Makarios Suuri kirjoittaa:] Jos joku haluaa lähteä pois luostarista minkä tahansa erimielisyyden takia, hän ei saa mukaansa yhtään mitään lukuun ottamatta yhtä vaatimatonta asua, ja hän eroaa veljestön yhteydestä uskottomana. Tämä sääntö muistuttaa meitä evankeliumin ehdoista avioliitoille, siis avioerokieltoa. Herra  inhoaa avioeroa.  Ykseys on Pyhän Kolminaisuuden ja Kirkon salaisuus.  Avioero on kaikissa tapauksissa  poissuljettua,  vaikka evankelistojen mukaan se vaikuttaisikin olevan sallittu aviorikoksen tapauksessa.  Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että aviorikos tuhoaa avioliiton.  Jumala ei siis anna siunausta erottaa sitä, minkä Hän on yhdistänyt, vaan  Hän julistaa , että  yhteisen taakan kantaminen Kristuksessa on päättynyt. Sama merkitys on [pyhän Makarioksen] sanalla ”uskottomana”. Jos joku haluaa lähteä luostarista, koska hän väsähtää kuuliaisuustehtävissä,

Ohjaajavanhuksen ja kuuliaisuusveljen välinen suhde, osa 3

Athosvuoren Simonopetran luostarin igumeni Emilianos VANHUKSEN JA KUULIAISUUSVELJEN VÄLINEN SUHDE Osa 3 Käsitelkäämme nyt joitain yksinkertaisia piirteitä, joita ilman ei Pyhä Henki, ei vanhuksen ajattelutapa eikä kuuliaisuusveljen vanhusta jäljittelevä elämäntapa voi  vaalia munkin persoonallisuutta.  Nämä kaikki kuuluvat  veljestön ykseyteen, mutta niitä on syytä käsitellä erikseen. Ensimmäinen on ilomme Herran edessä.  Ilo ilmaisee kiitollisuuttamme Jumalaa kohtaan, koska  kuka ihminen voisi sanoa, ettei  ole jatkuvasti Jumalan silmien edessä ja  huku hänen suomiinsa lahjoihin?  Kun siis en iloitse,  se tarkoittaa että olen kiittämätön Jumalaa kohtaan.  Ilo on ravintoa ja maaperän lannoitetta,  joka auttaa siementä itämään ja  kasvamaan.  Jos sitä ei ole, tulee vain  rikkaruohoja.  Ilon meiltä  ottavat  pois ideologiamme,  meidän omat tulevaisuudennäkymme,  meidän sekaantumisemme asioihin jotka eivät meille kuulu,  meidän  suhteemme järkkyminen vanhuksen kanssa.  M

Ohjaajavanhuksen ja kuuliaisuusveljen välinen suhde, osa 2

Athosvuoren Simonopetran luostarin igumeni Emilianos VANHUKSEN JA KUULIAISUUSVELJEN VÄLINEN SUHDE Osa 2 Olettakaamme, että olen ohjaajavanhus. Asun erämaassa ja minulla on hengellinen lapsi, mutta tämä lapsi, vaikka hän kuinka imisi itseensä minulta vaikutteita, vaikka hän kuinka palj on rakastaisi minua, vaikka hänellä olisi kuinka hyvä  suhde kanssani,  ja vaikka hän mestautta isi itsensä Kristuksen puolesta, hän on kadotettu sielu, jos hänellä ei ole sisässään Pyhää Henkeä.  Miten Jumalan kanssa yhdistyminen olisi mahdollista ilman Pyhää Henkeä?  Pyhä Henki on kaikkialla, mutta se ei yhdistä kaikkea.  Se yhdistää kanssaan vain ne, jotka  vapaasta tahdostaan  ja tietoisesti  vaalivat sitä  ja elävöittävät sen sisässään intensiivisen hengellisen työskentelyn kautta.  Pyhän Hengen voi huomaamattaan sammuttaa sisimmästään – apostolikin sanoo: ”älkää sammuttako Henkeä” (1. Tess.  5:19 ) –  vaikka kuvittelisikin elävänsä Hengen täyteydessä.  Sen takia luostarielämä ja isän j