Kirjoitan tätä Athosvuoren pyhittäjä Ksenofonin luostarin ulkopuolelta, pyhittäjä Ksenofonin keljasta, johon minut on määrätty koronaviruksen takia karanteeniin muutaman muun munkin kanssa. Ikkunasta avautuu kaunis näkymä luostarin ylle, vihertäviin oliivilehtoihin, auringosta kimmeltävään Välimereen ja kukkiviin hedelmäpuihin. Kevät näyttää kaiken kauneutensa. Ainoa ääni on satunnainen linnunlaulu huoneeni ikkunasta ja kellon tikitys huoneen nurkassa. Muuten vallitsee täysi hiljaisuus. Keljamme on varsinaisesta luostarista erillinen mökki, jossa jokaisella karanteeniin eristetyllä on oma huoneensa (kukin meistä on saapunut ulkomailta ja siksi on karanteenissa). Seuranamme ja suojelijanamme on luostarin oma pyhä, suurmarttyyri Georgios, jonka oikeaa käsivartta täällä vartioimme – tai joka oikeastaan vartioi meitä. Syömme pääluostarin meille lähettämät ateriat yhdessä rukouksen säestämänä ja toimitamme jumalanpalvelukset keskenämme keljan kappelissa, samaan tapaan kuin luostarissa: