Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Pyhä Andreas Kreetalainen: Lasaruksen lauantaina

(PG 97, 960–985) Suom. © Jaakko Olkinuora [960A] Lasarus on kutsunut yhteen tämän kokoontumisemme ja haluaa valmistaa oman elämään palaamisensa juhla-aterian, joka on sopiva hyvien asioiden rakastajille ja esitysten katselemisesta pitäville. Paremmin sanoen: se on jo valmistettu ennalta ja kutsuu juhlintaan kaikkia niitä, jotka liittävät omat kärsimyksensä jäljittelyn kautta Kristuksen kärsimyksiin. Miten [Lasarus] tämän tekee? Osoittamalla juhlan aiheeksi ihmeen, joka hänelle on tehty. Kerrottakoon nyt välittömästi, miten suuri ihme tämä on! Tuo siis nyt käsillä pidellen evankeliumikirjojen diptyykki ja saarnan opetuksella [B] katkaiskaamme vaivoin syvällä oleva suoni. Osallistukaamme ihmeestä ja antakaamme halajavien ammentaa siitä joen tavoin runsaana virtaavan opetuksen vuoripuroista. Olkoon keskellämme nyt läsnä mitä parhaiten Jumalaa näkevä Johannes, joka on salattujen asioiden silminnäkijä ja sanomattomien asioiden opettaja, joka nojasi kaikkien elämän rintaa vasten

Mukavaa elämää?

Suomen ortodoksinen kirkko elää suuren paaston aikaa. Paasto muistuttaa meitä kahdesta pääasiasta: Yhtäältä se ohjaa meitä tekoihin, Kristuksen elämää jäljittelevään elämäntapaan ja toimintaan. Toisaalta paasto on itsetutkiskelun aikaa, jolloin tarkastelemme kriittisesti omaa sielunelämäämme ja sen suhdetta toisiin ihmisiin. Näitä molempia piirteitä yhdistää sota egoismia vastaan. Kristuksen maanpäällinen elämä, jota jokainen kristitty on kutsuttu seuraamaan, on pohjimmiltaan rakkaudenosoitus koko ihmiskuntaa kohtaan. Tällaisen asenteen saavuttaaksemme joudumme luopumaan omastamme – ajastamme, rahastamme, energiastamme, mielenrauhastamme tai jopa mielipiteistämme. Pyhän Maksimos Tunnustajan ajattelun mukaan silloin, kun olemme saaneet pysäytettyä liikkeen omaa sisintämme kohti – itsekkään mukavuudenhalun, joka joskus saattaa naamioitua ”oman hyvinvoinnin” etsimiseen –, kääntyy liikkeemme lähimmäisiämme kohti ja muuttuu itserakkaudesta pyyteettömäksi lähimmäisenrakkaudeksi. Näin s