ORTODOKSISESTA MAAILMASTA

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua Pyhän Vuoren naiskiellon kumoamisesta ja naisten vihkimyksistä. Myös omaa mielipidettäni kysyttiin ja velvollisesti totean, että viisaan Salomonin mukaan “on hiljaisuuden aika ja puheen aika”. Feministit peräänkuuluttavat Pyhän Vuoren naiskiellon kumoamista, koska heidän mielestään se loukkaa heidän yksilöllistä oikeuttaan vierailla ja todennäköisesti myös oleskella Pyhällä Vuorella. He kuitenkin unohtavat että myös munkeilla on yksilönvapaus asua luostarissa paikassa, jonka he itse ovat valinnet, jonka he itse ovat luoneet ja jonne he itse ovat halunneet naiskiellon. Ja vieläpä he, jotka auttoivat Pyhän Vuoren syntymistä, ortodoksikeisarit ja -hallitsijat, kreikkalaiset ja ei-kreikkalaiset ja ekumeeniset patriarkat halusivat asian olevan niin ja vahvistivat sen virallisilla asiakirjoilla ja sineteillä. Vieläpä Athosvuoren taloudenhoitaja, Valtiatar Jumalansynnyttäjä, merkeillä ja ihmeillä näytti haluavansa Athosvuoren olevan suljettu naisilta...

Haluan kertoa rakkaudesta teihin, millaista katumus on ja miten ihmistä hyödyttää katua, jos haluaa Jumalan unohtavan kaikki ihmisen synnit. Jokainen jumalaapelkäävä kristitty hyötyy tekemänsä pahan katumisesta ja siitä ettei enää tee sitä pahaa: koska mikään ei ole katumusta suurempaa. Katumus pelasti publikaanin, syntisen naisen, ryövärin, Daavidin, apostoli Paavalin, joka oli ensin Kristuksen vainooja ja sitten katui ja tuli kristityksi: pyhittäjä Maria Egyptiläisen, joka oli prostituoitu ja avionrikkoja, mutta mikäs muu hänet pelastikaan kuin katumus? Aina kaikki apostolit saarnasivat katumusta, ja Johannes huusi: “Katukaa, sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” Ja mitä tämä katumus on? Kuuntele. Kun ihminen tekee kaikenlaista pahaa ja haluaa pelastua, ei hän voi pelastua jos hän ei jätä pahuutta taakseen ja kadu sitä kaikesta sielustaan ja kaikesta sydämestään ja itke sisimmässään ja sano: “Herra, tein syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan, enkä ole arvollinen siihen, et...

“Meidän ei tule uskoa uniin, koska kiusaaja saa meidät sitä kautta usein ansaan.” -Vanhus, uskon paljon uniin ja kun öisin näen jonkin unen, jonka luulen olevan paha enne, koko seuraavan päivän olen takajaloillani, koka pelkään sitä pahaa joka minulle tapahtuu, kuten esimerkiksi eilen, kun näin unessani kaloja. -Älä anna mitään merkitystä unillesi. Mene siis nyt kalatorille, osta kaloja ja paista ne syötäväksi. Tällä tavalla toimi uniesi kanssa!

Eräänä päivänä menin papparaisen kotiin ja hän kertoi minulle seuraavan tarinan, joka tapahtui erään taksikuskin kanssa: “Lapseni, otin kerran taksin mennäkseni kotiin. Kun menin sisään, kuski oli laittanut radion päälle, ja siinä soi iskelmää, ja minä sanoin hänelle kohteliaasti: - Ole hyvä, koska minä en pidä näistä lauluista, voisitko kenties sulkea radion? - Kyllä, isä, suljen sen, hän vastasi. Sitten kysyin häneltä: - Mikä sinun nimesi on? -Minun nimeni on Vasili, hän vastasi. -Vasili hyvä!, minä sanoin hänelle. Onko sinulla lapsia, Vasili?, kysyin häneltä. -On, hän sanoi, kaksi lasta. -Vasili hyvä, sanoin hänelle, vanhempi lapsesi muistuttaa sinua paljon, tiesitkö sen? -Kyllä, hän muistuttaa minua paljon, mutta isä, mistä sinä sen tiedät? -Missä sinun lapsesi ovat nyt? kysyin häneltä. -Isä, he ovat eräässä kylässä äidinsä kanssa. -Ja sinä asut yksin täällä (Ateenassa)?, kysyin häneltä. -Kyllä, hän vastasi. Olen eronnut, isä, ja minä olen täällä ja vaimo...

Ihmiset, jotka haluavat pelastaa sielunsa ja periä ikuisen valtakunnan, voivat juosta kyynelin tunnustamaan syntinsä rippi-isilleen, jos mahdollista, joka päivä: jos tämä ei ole mahdollista, vähintäänkin neljä kertaa vuodessa, nimittäin suuren paaston, joulupaaston, apostolien paaston ja elokuun Jumalanäidin paaston aikana. Ja kun he katuvat, heidän tulee häpeämättömästi puhua synneistään eikä tuhlata rippi-isän aikaa, tunnustaa syntinsä ja syyttää itseään eikä muita, sillä Jumala on sydänten tuntija eikä tee virheitä: hyvin voit huijata rippi-isääsi, mutta Jumalaa et voi huijata. Tämän takia sinun täytyy kertoa rippi-isällesi koko totuus: hyvä, että tunnustat syntisi kaltaisellesi ihmiselle, mutta sinun täytyy myös tunnustaa syntisi Jumalalle, ja Jumala antaa sinulle anteeksi. Ja kuule, mitä Kristus sanoi apostoleille, kun hän lähetti heidät saarnaamaan: “Ottakaa pyhä Henki: jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei s...