Siirry pääsisältöön

Podcast, jakso 5: Luostarielämän merkitys ortodokseille, osa 2


Kommentit

  1. Eikö maailman,ihmisten ja itsemme pahuus turhauta... minua ainakin. Selibaatti osittainenkin tai pelkkä deittailusta kieltäytyminen koetaan usein joko a seksuaalisuutena tai ihmisen traumatisoitumisena kuin kilvoituksena joko omasta halusta tai elämäntilanteen pakosta. Ajatellaan ettei ihminen ymmärrä hyvän päälle tai osaa samaistua toisen ihmisen hyvänä pitämiseen tai on totaalisen tunnekylmä. Näihin minä olen törmännyt jopa hengellisissä yhteisöissä mutta miksi seksuaalisuuttaan pitäisi jakaa ilman todellista rakkautta toiseen ihmiseen vain pelkästä itsekeskeisestä himosta ja tarpeesta. Miksi ei voisi intohimoisesti vaikkapa rakastaa toista ihmistä ja kaikkea luojan luomaa ja tuntea jumalallista puhdastaja uhrautuvaa rakkautta.Jumalan tarkoittamaa pyyteetöntä rakkautta lähimmäisiin on vaikea tavoittaa ja se vaatii paljon anteeksiantamista ja nöyryyttä. Joskus tämä on erityisen vaikeaa maailmassa jossa arki kuormittaa ihmistä. Kilvoittelusta yleensä se tuntuu täällä arjessa paljon vaikeammalta kuin järjestäytyneessä eristyksissä olevasta seesteisessä luostarissa. Arjessa omat ja toisten pahuudet ja hengelliset vajaavuudet ikäänkuin lyövät silmille voimalla. Yöllinen rukous todentotta on antoisaa keskittymisen kannalta. Mikä rauha herätä ennen auringon nousua asettaa rukousmattonsa lattialle pattereiden suhistessa taustalla lämpöä pakkasyöhön. Aloittaa rukous ja lopettaa se pyyntörukoukseen ja herätä parin tunnin jälkeen istualtaan auringon säteiden lämmittäessä kasvoja rukousnauha kädessä kissan istuessa hiljaa vieressä rukousmatolla. Mieli puhtaana hengellisesti puhdistautuneena nöyränä alastomana kaikkensa itsestään antaneena Jumalan edessä. Silloin voi aistia Jumalan hyvyyden. En tiedä miksi muutamaa alkuaikojen rukousta lukuunottamatta on ollut vaikea ortodoksina keskittyä rukoukseen ja hengelliseen elämään muutoinkin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Munkkeus on elinikäinen sitoumus

ATHOSVUOREN SIMONOPETTAN LUOSTARIN IGUMENI EMILIANOS
KATKELMIA MUNKKEUDEN PYSYVYYDESTÄ
[Pyhä Makarios Suuri kirjoittaa:]
Jos joku haluaa lähteä pois luostarista minkä tahansa erimielisyyden takia, hän ei saa mukaansa yhtään mitään lukuun ottamatta yhtä vaatimatonta asua, ja hän eroaa veljestön yhteydestä uskottomana.
Tämä sääntö muistuttaa meitä evankeliumin ehdoista avioliitoille, siis avioerokieltoa. Herra inhoaa avioeroa. Ykseys on Pyhän Kolminaisuuden ja Kirkon salaisuus. Avioero on kaikissa tapauksissa poissuljettua, vaikka evankelistojen mukaan se vaikuttaisikin olevan sallittu aviorikoksen tapauksessa. Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että aviorikos tuhoaa avioliiton. Jumala ei siis anna siunausta erottaa sitä, minkä Hän on yhdistänyt, vaan Hän julistaa, että yhteisen taakan kantaminen Kristuksessa on päättynyt.
Sama merkitys on [pyhän Makarioksen] sanalla ”uskottomana”. Jos joku haluaa lähteä luostarista, koska hän väsähtää kuuliaisuustehtävissä, koska kärsii kesähelteistä, on hä…

Epäonnistumisesta

Yritätkö sanoa minulle jotain?
Epäonnistuminen ei tarkoita, että olen epäonnistunut.
Se tarkoittaa vain sitä, etten vielä onnistunut.
Epäonnistuminen ei tarkoita, että en saanut jotain valmiiksi.
Se tarkoittaa, että opin jotain.
Epäonnistuminen ei tarkoita, että jouduin häpeän alaiseksi.
Se tarkoittaa, että uskalsin yrittää.
Epäonnistuminen ei tarkoita, että minun täytyy luovuttaa.
Se tarkoittaa, että minun täytyy yrittää vielä kovemmin.
Epäonnistuminen ei tarkoita, etten tule koskaan onnistumaan.
Se tarkoittaa, että minun täytyy yrittää enemmän.
Sillä mitä enemmän teemme asioita, sitä enemmän asioita voimme tehdä.
Muistakaa, että on hyvä olla merkittävä, mutta merkittävämpää on olla hyvä... 
(tuntemattoman kirjoittajan teksti, suom. Jaakko Olkinuora)