Siirry pääsisältöön

Pyhä Andreas Kreetalainen: Lasaruksen lauantaina

(PG 97, 960–985)

Suom. © Jaakko Olkinuora


[960A] Lasarus on kutsunut yhteen tämän kokoontumisemme ja haluaa valmistaa oman elämään palaamisensa juhla-aterian, joka on sopiva hyvien asioiden rakastajille ja esitysten katselemisesta pitäville. Paremmin sanoen: se on jo valmistettu ennalta ja kutsuu juhlintaan kaikkia niitä, jotka liittävät omat kärsimyksensä jäljittelyn kautta Kristuksen kärsimyksiin. Miten [Lasarus] tämän tekee? Osoittamalla juhlan aiheeksi ihmeen, joka hänelle on tehty. Kerrottakoon nyt välittömästi, miten suuri ihme tämä on! Tuo siis nyt käsillä pidellen evankeliumikirjojen diptyykki ja saarnan opetuksella [B] katkaiskaamme vaivoin syvällä oleva suoni. Osallistukaamme ihmeestä ja antakaamme halajavien ammentaa siitä joen tavoin runsaana virtaavan opetuksen vuoripuroista. Olkoon keskellämme nyt läsnä mitä parhaiten Jumalaa näkevä Johannes, joka on salattujen asioiden silminnäkijä ja sanomattomien asioiden opettaja, joka nojasi kaikkien elämän rintaa vasten ja joka kasteli sydämensä sienen tavoin elämää virtaavassa lähteessä sekä on tullut täyteen Herran sydämessä olevien elämän salaisuuksien itsestään vuotavaa osallisuutta. Hän on ainoa, joka kertoo Valtiaan kärsimyksistä alusta asti mainitsemalla erikseen Lasaruksen ihmeen. [Johannes] sanoo: Muuan Lasarus-niminen mies oli sairaana. Hän asui Betaniassa, samassa kylässä kuin Maria ja tämän sisar Martta. Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: "Herra, rakas ystäväsi on sairaana." Sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden" (Joh. 11:1, 3-4). Lasaruksen sairastuminen tarkoittaa siis koko ihmisluonnon yhteistä sairastumista, sillä näkyvältä osaltaan savesta ja maan [tomusta] yhteen koottuna ihmisluonnolla on luontonsa takia paljon oireita, jotka saastuttavat sielun tilan ja ahdistavat sitä ruumiin lisäkkeen kautta. Kun [Jeesus] sanoo, että sairastuminen ei siis ollut johtava kuolemaan, vaan [tapahtuva] Jumalan kunniaksi, jotta Jumalan Poikaa kirkastettaisiin sen kautta, hän varmaankin tarkoittaa joitain salaisia asioita, [D] jotka on tuotava näkyviin [asioiden] peräkkäisen tarkastelun kautta niin, että [myöhemmät tapahtumat] olisivat [jotenkin] näkyvissä edeltävissä asioissa.
                      Mitä muutakaan Kristus näin tarkoitti itselleen tulevalla kunnialla kuin ristiä? Sillä risti on Kristuksen kunnia, ja tämä oli ennen aikakausia tarkoitettu hänen päämääräkseen. Juutalaiset aikoivat naulita ristille hänet, joka itse teki tämän ihmeen ja joka ei välittänyt häpeästä, kuten Jumalan [salaisuuksien] paljastaja [Paavali] sanoo, hänestä peräisin olevan kunnian tähden. Miten he oikein voisivat tällaisen ihmeen nähdessään pehmentyä, kun ovat pysyneet jääräpäisinä suurien ja monien ihmeiden tekemisestä huolimatta? Vaikka se, että neljä päivää kuolleena ollut herääkin eloon ja [901A] tulee mädäntyneenä ulos haudasta, ei ollut tavallinen ihme, eikä missään määrin vähäisempi kuin ne muut, joita he olivat nähneet, ei [tämä] suurtekokaan saanut heitä häpeämään, vaan heidän mukaansa [Lasarus] sai aineen vain noituuden kautta. Niinpä [apostoli Paavali] kertoo selvästi kunniasta, joka ristin kautta koitti Hänelle, joka meidän tähtemme tahtoi alistua kuolemaan. Sillä vaikka Hänellä oli Isän kunnia ennen kaikkia aikoja Jumalana ja Jumalan Poikana, joka on Isän kanssa samaa olentoa, niin hän myös johdatti kaikkein pyhimmän lihansa kärsimyksen kunniaan ja tuli [näin] koko maailman pelastuksen aiheeksi.
                      Mutta kulkekaamme sitä tietä, jonka Kristus, todellinen elämän tie, on osoittanut sanomalla: Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta (Joh. 15:13). Sillä hän tiesi ihmeen seurauksena [B] juutalaisten hämmentävän kansanjoukkoja ja aikovan metelöidä, Keefaksen tulevan hulluksi ja itsensä kärsivän kuoleman ristin kautta. Tätä asiaa julistaa se, että Lasarus oli ystävä. [Johannes] sanoo: Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta (Joh. 11:5). Kuka on näin autuas, että Kristus, joka itse on rakkaus, on rakastanut häntä? Ja mikä on tämä ihme, että Hän, joka on tullut kutsumaan kaikkia luokseen, rakasti mieleltään rohkaistuneita naisia? Niin suuri oli heihin kohdistuvan rakkauden syleily, että myös heidän sukulaiseensa kohdistunut ihme ylitti mennen tullen muut ihmeet draamansa jaloudessa. [Johannes] sanoo: Kuultuaan Lasaruksen sairastavan hän viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä silloin oli (Joh. 11:6). [C] Minkä takia? Koska Hän tiesi ennalta, että [Lasarus] joka tapauksessa kuolee, ja haluten tehdä tyhjäksi [Häntä] jahtaavien epäilyt Hän hetkeksi lykkää kiiruhtamistaan [Lasaruksen luokse], jotta henkensä antanut haudattaisiin, eikä kukaan pitäisi heti [uutisten] kuulemisen jälkeen ihmeiden osoittamiseen kiiruhtamista hölmöytenä. Mutta [Jeesus] sanoi sitten opetuslapsilleen: "Nyt lähdemme takaisin Juudeaan” (Joh. 11:7). Tämä on Jumalalle sopivaa rohkeutta: että Hän sekä valitsee sielun innokkuudella kärsimyksen että myös vie loppuun pelastustalouden salaisuuden. Opetuslapset vastustelivat: "Rabbi, oletko sinä taas menossa sinne? Vastahan juutalaiset yrittivät kivittää sinut” (Joh. 11:8). Nämä ovat pikkusieluisuuden sanoja, tai paremminkin tietämättömyyden: sillä he eivät tietäneet, mitä oli tapahtuva, jotta he eivät saisi liiakseen, jotta he eivät huutaisi niin paljon, että he osoittaisivat mielen heikoksi ja pelkurimaiseksi. Näin he eivät turhaan pelästyneet, koska heidän uskonsa [D] oli heikko. Tämän takia he näkivät sopivaksi sanoa: Oletko sinä taas menossa sinne? Vastahan juutalaiset yrittivät kivittää sinut. Jeesus sanoi heille: "Päivässä on kaksitoista tuntia. Se, joka on liikkeellä päiväsaikaan, ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon. Mutta se, joka liikkuu yöllä, kompastelee -- eihän hänessä itsessään ole valoa" (Joh. 11:8-10). [964A] Tämä on arvoituksellinen ilmaus kärsimyksen ajankohdasta, joka hyvin pian oli tuleva hänen osakseen.
                      Sinun[, kuulijan,] tulisi käsittää päivä armona ja totuutena, jotka valaisevat häntä, joka kulkee evankeliumin tietä eikä kaadu juutalaisten kompastuskiveen, sillä hän näkee tämän maailman valon. Maailman valo on Kristus, joka on sanonut: ”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan” (Joh. 12:46). Sinun tulisi käsittää valona myös ilosanoman saarnaaminen, kasteen kautta tapahtuva uudelleensyntyminen sekä eläminen siveästi, jotta toteutuisi tämä: ”Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä” (Matt. 5:16). [B] Hän, joka kulkee yössä, lain pimeydessä  esikuvien muodossa olevaa tietä ja seuraa ainoastaan kirjaimen varjoa, kompastuu Kristuksen kompastuskiveen, joka on epäuskon tähden huonosti näkevän tiellä. Miten hän siihen törmää? Siten, että hänellä ei ole armon valoa, jolla karkotettiin varjojen pimeys – tai [oikeastaan] se lakkasi, kun hengen loisteella valaistiin kirjain. Sinun tulee ymmärtää päivinä ehkäpä myös ihmeen näkyvä ilmeneminen, joka välittömästi auringon tavoin valaisi pimeät sydämet ja aivan koko Juudean. Sillä Hän ei antanut kenellekään tehtäväksi ilmoittaa ihmeestä, kuten muissa tapauksissa, ettei Hän toimisi salassa. Tästä johtuen sinun tulee ymmärtää yönä myös juutalaisten sumu, jonka kautta he sokeuttivat sielunsa silmät sairastuttuaan näihin kahteen [sairauteen], välinpitämättömyyteen ja [C] halvaantumiseen.  Sillä [Raamattu] sanoo: Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä (Ps. 81:5 LXX). He eivät pelkästään olleet haluttomia näkemään valoa, joka loistaa pimeydessä (vrt. Joh. 1:5), vaan eivät mitään muutakaan, kun eivät  kunnioita merkkien moninaisuutta. Heidät samaistetaan oikeutetusti yöhön, ja näille jääräpäille on sopivaa, että Kristus tulee heidän kompastuskivekseen.
                      Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet” (Joh. 11:11). Vaikka vaikuttaakin, että tämä sanottiin salaisesti ilmaisten, niin tämän merkin ilmenemistapa on [varsin] selvä. Sen takia Hän myös vastineeksi tarjosi syyn kulkemiselleen [Lasaruksen] luo sanomalla: Mutta minä menen herättämään hänet. Hän ei sanonut tätä kehuskellakseen. Eikö hän sanonutkin tämän hämärästi siksi, etteivät [D] apostolit ymmärtäisi hänen puhettaan? Sillä hän ei sanonut ”menen herättämään tai nostamaan hänet ylös kuolleista”, vaan ”herättämään”, mikä oli samalla altis väärinymmärrykselle. Opetuslapset sanoivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee” (Joh. 11:12) ja odottivat seurauksena unesta herättämistä. Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta (Joh. 11:13). Näetkö niin kerskailemattoman Opettajan äänen, että edes [Jumalan salaisuuksia] oppineet eivät ymmärtäneet sanottua vaatimattoman puhumisen takia? Sen tähden Hän ei edes rangaissut heitä, jotka eivät ymmärtäneet niitä asioita, joita Hän heille puhui, vaikka monesti Hän näytti niin tekevän, eikä korjannut heidän mielensä hitautta. Kuitenkin Kristus veti syrjään epäselvyyden verhon ja [965A] julisti asiaintilan mitä selvemmin ja sanoi suoraan: "Lasarus on kuollut” (Joh. 11:14). Tällä tavoin he olivat tietämättömiä [Jeesuksen] puheesta, ja vieläpä siinä määrin, että he vastasivat vastustellen [Kristuksen] muuntelemaan puheeseen. Niinpä Herra varsin sopivasti asiaa voitokkaasti julistaakseen sanoo suoraan: ”Lasarus on kuollut.” Aivan kuin Hän haluaisi tällä sanoa: ”Oppikaa ilmiselvän kautta asia, joka on tapahtuva. Menen herättämään hänet.” Tämän Hän sanoo kerskailematta – sillä Hän ei rakasta kunniaa, niin kuin joku voisi sanoa – mutta kuitenkin näyttämättä sanoillaan heikkoutta tai tietämättömyyttä, vaan paljastaen vähitellen samalla kaikki asiat: niin viisauden, ennalta tietämisen kuin voimansakin, jotka hänellä oli luontonsa puolesta. Sillä jo tulevien asioiden läsnä olemisen kautta hän ennusti tulevat tapahtumat.
                      [B] "Lasarus on kuollut. Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne. Nyt lähdemme hänen luokseen" (Joh. 11:14–15). Näetkö, miten Hän puhuu vaatimattomasti? Tulevan päämäärän vähittäisen paljastumisen takia Hän lykkää kiiruhtamistaan ihmeen todistamiseen, sillä Hän ei yhdistänyt [sanaansa] ”hän nukkuu” tähän: ”Menen nostamaan hänet ylös,” vaan [tästä] vaieten Hän sanoi: ”Olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne.” Sillä ehkäpä, kun en sattunut olemaan läsnä inhimillisen selvästi, kuolema pääsi voitolle, mutta ”nyt lähdemme hänen luokseen.” Minkä takia? Jotta te uskoisitte että voin Valtiaana nostaa ylös kuolleitakin. ”Lasarus on kuollut.” Sillä kun [Kristus] sanoi epäselvästi aiemmin ”hän nukkuu”, Hän kutsui [Lasarusta] ystäväkseen huijatakseen kuolemaa läheisyydellä ystävänsä kanssa. Kun Hän vapaasti puhuen sanoi [Lasaruksen] kuolevan, [Kristus] ei sano [C] ystävä, ettei Hänen luultaisi syvästi liikuttuneena syleilevän [Lasarusta]. Sillä tämä ei ollut vain pelastustalouden, vaan myös käskyvallan osoitus. Pelastustalouteen kuuluvat kaikki inhimilliset asiat sekä kaikki ne ihmisluonnon heikkoudet, jotka [Kristus] otti [pelastustalouden tähden] vastaan; käskyvaltaan taas kuuluvat kaikki jumalalliset asiat ja kaikki ne asiat, jotka Hän säilytti pitäessään jumalallista valtaa. Hän sanoo: ”Olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne.” Näetkö uskon, jota Hän heille kaikkialla kylvää? Hän tekee sen niin, etteivät [opetuslapset] kuvittelisi, ettei kuolema olisi jotenkin teennäinen: tai siis että [Kristus] ei olisi antanut kuolemalle mahdollisuutta nujertaa ystäväänsä, että hän ajoi pois sairauden tai paransi [vuoteessa] makaavan. [Kristus] tarkoittaa, että ”näin olisi tapahtunut jos olisin ollut paikalla”.
                      Inhimilliseltä vaikuttaa se, että Hän sanoo: ”En ollut siellä, mutta lähtekäämme hänen luokseen”, koska Hän ei ollut näkyvästi paikalla. Sillä kolmiosainen ruumis oli syntynyt määriteltäväksi, ja se oli ottanut vastaan siirtymisen paikasta paikkaan, onhan tämä sen luonto: ja vaikka se rikastui suuresti yhdistymisestä ihmeelliseen jumalallisuuteen, ei se menettänyt mitään luonnollista ominaisuuttaan. Sillä kuka voisi järjellä tarkasteltuna jättää kokonaan omassa paikassaan olemisen? [968A] Tai kenellä ei olisi itselleen jotakin paikkaa? Tai kenelle on mahdollista mahduttaa paikka itseensä? ”Olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne.” Mitä oikein sanot? Etkö sinä ollut siellä, joka olet kaikkialla läsnä oleva ja kaikki jumaluudella täyttävä? Etkö ollut siellä? Hän vastaa: ”Kyllä, olin, mutta en ruumiini puolesta vaan siksi, koska se on jumalalliselle kirkkaudelle ominaista. Nyt lähdemme hänen luokseen.” On aika antaa ystävyyden siteille täyttymys: on aika näyttää käskyvalta: on aika kahlita kuolema sanalla, riisua äänellä kuollut käärinliinoistaan.
                       Silloin Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, sanoi toisille opetuslapsille: "Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä" (Joh. 11:16). Hänen äänensä on innokas, ja se todistaa kahdesta toiminnasta: Kiihkeästä kiintymyksestä, koska niin paljon se [puhe] kiihottaa myös muita käymään [B] etunenässä kuolemaan yhdessä opettajan kanssa: mutta myös heikosta pelkuruudesta, koska hän epäilee sellaista, joka ei ole vielä edes tapahtunut. Mutta vaikka hän ei iskenyt näin suurta heikkoutta vastaan,  johtakoon hän meitä, joka oman epäuskonsa tähden suljit meidän suumme uskon hiilillä. Annettakoon hänelle rohkeuden, ei heikkouden sanoja! Sillä näyttää, että hän tulistui ja joutui äärimmäisen kiihkon valtaan kärsiäkseen mitä vain hyväntahtoisuudestaan opettajaa kohtaan. Sillä hän sanoo: Kun kerta olemme saaneet häneltä merkkien armon ja monia muita asioita, joiden avulla selviydymme monista [vaaroista], mitä meille oikein kävisikään, jos hylkäisimme kärsimystään kohti kiiruhtavan, joka vie meidät niin suureen kunniaan, että voimme siirtää vuoriakin ja tehdä vaikka mitä tätä suurempaa? Sen tähden seuratkaamme häntä elääksemme elävän kanssa ja kuollaksemme [C] kuolevan kanssa.” Tämä on innokkuuden puhetta! Tämä on rohkeuden mieltä! ”Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä!” Mitä oikein sanot? Vielä et edes näe häntä kavallettuna, ja jo julistat kuolevasi? Etsin [ajatuksillani] ehtoollista. Missä on pesuvati? Missä on köysi, jonka kanssa luopio tulee ulkoisesti ystävällisyyttä teeskennellen kavaltamaan hyväntekijän? Missä ovat väkijoukot? Missä soihdut, kepit, veitset, joiden kanssa he tulevat kuin ryövärin luo? Vielä ei ole suudelmaa, ei Keefaksen langettamaa tuomiota, ei Pilatuksen puhujalavalla käymistä, ei pilkkaamista, ei punaista vaatetta, ei orjantappurakruunua, ei ruokoa, ei korvapuusteja, ei sylkemistä, ei ruoskaniskuja, ei raippoja. Vielä ei Pilatus kasta [käsiään] veteen ja saastu verellä. Vielä ei ole ristiä, vielä ei keihäitä, ja sinä sanot: ”Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä!” ”Kyllä”, hän sanoo, ”näen tulevat asiat [D] aivan kuin olisivat läsnä. Sillä minä tiedän, että hän nostaa Lasaruksen, hän herättää juutalaisten pahantahtoisuuden ja sitten nämä asiat ovat tapahtuva. Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä!” Hän ei puhu ainoastaan itsestään, vaan innoittaa myös kumppaniensa mieliä.
                      [969A] Ja näin tosiaan tapahtui. Lasarus oli jo kuollut ja haisi – ja Jeesus, Messias ja Jumala oli lähellä ja oli suova elämän. Sillä astian täytyi hajota ja sitten vasta savenvalajan olla läsnä. Talon täytyi luhistua ja sitten vasta rakentajan olla läsnä. Kulje, [oi Tuomas,] siis Kristuksen, Jumalan ja Sanan kanssa, joka kulkee tänään Betaniaan, ja mekin samoin kantakaamme hänelle saarnamme! Mitä evankeliumi sanookaan? Jeesus tuli perille. Mihin ja mistä tulleena? Betaniaan, sieltä, mistä hän kiiruhtikin: paikasta Jordanin toisella puolella, jossa hän vietti aikaa. Ja missäpä Kristus ei olisi ollut? Tai mikä paikka olisi hänestä erossa? Mutta hänen täytyi tehdä tämä ihmisluonnon mukaan, ei jumalallisen. Sillä Jumala on jotakin määrittelemätöntä ja käsittämätöntä, eikä Häntä voida rajata mihinkään määritelmään. [B] Kun Jeesus tuli perille, hänelle kerrottiin, että Lasarus oli jo neljättä päivää haudassa (Joh. 11:17). Tämän tapahtuminen oli erittäin viisasta. Hän viivytti kiiruhtamistaan, jotta ikään kuin jäsenten hajottua ihme osoittautuisi jotenkin uudemmaksi ja ihmeelliseksi. Haudassa ollut oli alkanut niinä päivinä jo mädäntyä. Hänelle kerrottiin, että Lasarus oli jo neljättä päivää haudassa, jotta kolmantena päivänä kuolleista nouseva nostaisi ennalta nelipäiväisen, ja jotta kovasydämiset juutalaiset oppisivat nähdessään jo hajoavan ja haudan takia ruumiinnesteitä vuotavan hypähtävän ulos. Hänelle kerrottiin, että Lasarus oli jo neljättä päivää haudassa. Mitä enemmän hautaamisesta kului aikaa, sitä enemmän ihmeteltiin Kristuksen voimaa. Betania oli lähellä Jerusalemia, noin [C] viidentoista stadionmitan päässä (Joh. 11:18). Tämän takia monet olivat tulleet lohduttamaan Mariaa ja Marttaa. [Evankeliumi] sanoo: ja monia juutalaisia oli tullut lohduttamaan Marttaa ja Mariaa veljen kuoleman johdosta (Joh. 11:19). Ja aivan syystä! Sillä kaupungin läheisyyden takia on todennäköistä, että monet tulevat heidän luokseen, jommastakummasta syystä: joko iloitsemaan heidän elämänsä nuhteettomuudesta, sillä heidän elämänsä oli loistava ja hyveensä puolesta mahtava, tai surun ajamana, täynnä tuskaa. Paitsi että [tämä tapahtui tätä tarkoitusta varten,] valittujen joukko tuli [kuitenkin] todistamaan ihmettä, eikä heidän kokoontumisensa täten ollut turha.
                      Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän lähti tätä vastaan. [D] Maria oli silloin sisällä talossa (Joh. 11:20). Maria ei tiennyt siis Jeesuksen tulosta: hän ei varmaankaan olisi jäänyt [sisään taloon], jos olisi tiennyt. Ja oli todella oikein, vaikka hän olisi tiennytkin, että hän hurskauden tähden jäi ottamaan vastaan niiden lohdutuksen, jotka sattuivat olemaan paikalla. Martta taas oli jotenkin äkkipikaisempi ja yksinkertaisempi, ja hänen luonteensa oli vielä kulmikas. Sen takia hän lähti tätä vastaan, jotta hän myös osoittaisi olemuksen suuruuden ja ilmoittaisi etukäteen ystävän kuolemasta. Hän ilmoitti ikään kuin ihmiselle, joka ei tiedä: vaikka hän tunnustaakin, että olisi mahdollista, ettei Lasarus olisi kuollut, jos [Kristus] olisi ollut läsnä. Hän sanoi: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät” (Joh. 11:21-22). Näetkö, mikä usko? Näetkö, mikä epäröimätön mieli? Kahdella tavalla hän osoittaa [Kristuksen] itse Jumalaksi ja elämän Luojaksi [A] luonteensa yksinkertaisuuden kautta. ”Jos olisit ollut täällä”, hän sanoo. Mitä oikein sanot, Martta? Puheesi on väärässä! Sillä Hän oli, ja oli läsnä sekä on [aina] läsnä kaikkialla. Mutta Hän halusi pitkittää ihmeen toteutumista ja viivytteli hieman, antaen hieman kuolemalle tilaa, Hän, joka on jumaluudessaan kaiken täyttävä. ”Jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Näetkö, kuinka [Martta] uskoi Hänen olevan itse Jumala ja tuhoavan kuoleman ja voivan nostaa vallallaan kuolleita? Sillä tiedän, että jos olisit ollut läsnä, hän sanoo, kuolema ei olisi saanut valtaa: ei olisi sammunut elämän liekki. Elämän ehdotkin olisivat jääneet joutilaiksi, jos olisit vain ollut paikalla, Sinä, joka asetat kaikille elämänehtojen mitat. Nytkin tiedän, hän sanoo, että mitä tahansa Jumalalta anotkin, ne Jumala Sinulle antaa. Hän katseli sitä, mikä oli ilmiselvää. Mutta [kuulija], katso, kuinka tässä[kin] hänen hatarissa tiedoissaan on hieman totuutta.  [B] Sillä nainen oli hyveellinen, vaikka olikin hieman tietämätön. Vakuuttuneena siis siitä, että jos [Kristus] olisi ollut läsnä, Lasarus ei olisi kuollut, hän ei myöskään epäillyt tulevaa. Tämän takia hän myös tuli Kristusta vastaan ja kertoi [tämän] toisenkin asian sanoen: ”Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät. Jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. ” Hän ei tarkoita, että Lasarus kuoli sen takia, että ihmiset ovat kuoleman vallan alla, vaan siksi, ettet ollut paikalla, oi kuoleman voittaja. Hänen uskonsa oli vahva, vaikka puheensa oli heikkoa. Jotenkin hellästi hän myös syyllisti [Kristusta siitä], ettei Hän ollut läsnä, kun he lähettivät Jeesukselle sanan: ”Herra, rakas ystäväsi on sairaana.
                      [C] Jeesus sanoi: "Veljesi nousee kuolleista” (Joh. 11:23). [Tämä on] äärimmäisen ilon puhetta, ja sillä kahdenlainen parannus: se ei vain korjaa virhettä, vaan myös tyynnyttää murskaavan surun uneen. Nöyryyden takia Hän ei sanonut: ”Minä nostan sinun veljesi”, vaan: ”Veljesi nousee kuolleista”. Sillä Hän sanoi, että [Lasarus] määrittelemättömästi nousee kuolleista, koetellen [Martan] uskon aitoutta. Tämän tähden [Marttakin] vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa” (Joh. 11:24). [Kristus] sanoo: ”Jos uskot siihen [viimeiseen päivään], älä myöskään epäile tämän päivän tapahtumia: sillä minä olen se, joka on tehnyt niin tämän kuin senkin päivän. Veljesi nousee kuolleista.” Τämän hän sanoi samalla myös koetellakseen [Martan] sanoja: ”Tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä Häneltä pyydät.” [D] ”Veljesi nousee kuolleista.” Hän näytti [Martalle] Valtiaalle kuuluvan vallan, jotta hän oppisi puhumaan harkitsevaisesti jumalallisista asioista.
                      Niinpä [Kristus] sanoo:Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11:25–26). Tämä on niin kuin se on. Sillä vaikka minuun uskova joka tapauksessa kuoleekin nimellisesti luonnollisen kuoleman, niin ei hän joudu [kuoleman] valtaan, mikä taas sopisi epäuskoisille. ”Uskotko tämän?” Näin Hän erittäin viisaasti ja uskottavasti vie naisen mielen kohti uskoa Häneen, kuten vastaus osoittaa. Sillä mitä [Martta] sanoo? ”Uskon, Herra, minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan” (Joh. 11:27). Näetkö puheen vahvuuden? Näetkö, millaiseen uskoon hän pääsi? Että hän, joka hieman aiemmin erehtyi yksinkertaisuuden vuoksi, jopa tunnustaa näin tarkkaa oppia! Sillä kaikki asiat, joita hänen tuli Kristuksesta ajatella, hän julisti pienellä tiivistelmällä. Sillä [sanomalla] ”uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan”, hän saarnasi selvästi: hän tiivisti samaan lausahdukseen niin [Kolminaisuuden] teologian kuin pelastustaloudenkin.
                      Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua." Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo (Joh. 11:28–29). Veljen tähden kärsityn surun tilalle hän sai saman verran iloa. [B] Sillä kun hän vain kuulikin, että Jeesus lähestyy, hän heti pani surun syrjään ja toi tilalle uskon lämpimyyden. Niin myös Martta tuli soveliaasti, eikä puhunut julkisesti Kristuksen lupauksesta, sillä hän näki läsnä olevat väkijoukot, jotka istuivat Marian ympärillä häntä lohduttamassa, ja heidän joukossaan myös niitä, joilla oli kaunaa ihmeidentekijää, Kristusta kohtaan. ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Hän sanoo, että läsnäolollaan Hän aikoo toimittaa työnsä päätökseen. Hän ei ole tullut lohduttamaan, ei piristämään, muutenhan Hän olisi tullut jo aiemmin. Hän tuli elävöittämään, nostamaan sukulaisen ylös. Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. Hän ei kysellyt tai odottanut hetkeäkään, vaan aivan kuin hänellä olisi ollut käsissään veljensä elävänä, hän nousi ylös kiireellä ja hyppeli kohti elämää, huolehtien hyvin vähän tai [C] ei lainkaan läsnä olevista asioista. Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut (Joh. 11:30). Niin paljon [Maria] kiirehti, että hän ehti Herran luo siellä, missä Hän oli. [Kristus] kulki verkkaisemmin juutalaisten epäilysten takia, jotta he eivät luulisi Hänen rientävän ihmettä tekemään, vaan että Hän tulisi naisten kutsusta. Hän ei halunnut edes tulla paikalle, ilman että Hänet olisi erikseen kutsuttu, ettei asiaa luultaisi teeskentelyksi. Kun siis Marian ympärillä olevat juutalaiset näkivät hänen pikaisesti nousevan ylös ja lähtevän nopeasti ulos talosta, he arvelivat hänen kiiruhtavan haudalle, kenties hiuksiaan repimään ja suremaan sukulaistaan parkuen, ja he tulivat ulos hänen kanssaan ja halusivat hillitä veljen [D] suremista. Oli kuitenkin pelastustalouden teko, että hekin olivat läsnä, jotta ihme tapahtuisi heidän nähtensä, eikä jäisi vaille todistajia.
                      Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut” (Joh. 11:32). Koska hänen ajatuksenjuoksunsa oli samanlainen kuin siskollaan, hän käyttää samanlaisia sanoja. Huomaa[, kuulija,] siis kuinka lyhyen ajan sisällä Maria [tekee] samat asiat [kuin Martta]. Hän juoksee Jumalan luo, lankeaa Hänen eteensä, puhuu avoimesti ja osoittaa, että Lasarus on kuollut: eikä [sanonut] vain näitä asioita, vaan [myös,] että kuolema tapahtui myös ennenaikaisesti, [Jeesuksen] poissa ollessa. Hän sanoo tämän tapahtuneen silloin, kun parannus ei tullut aikanaan, ja kuolema ikään kuin sulki sen pois. Ja tämä on tulkittava niin, [976A] että [Maria] tunsi Hänet itse Jumalaksi ja puhui Hänelle kuin Jumalalle, ja hänen puheensa värisi hänen sanoessaan: ”Jos olisit ollut täällä.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: "Missä hänen hautansa on?" (Joh. 11:33–34). Hän ei sanonut: “Menkäämme sinne, missä hauta on”, jotta ei ajateltaisi, että hän kiiruhtaa tekemään ihmeen. “Missä hänen hautansa on?” Hän sanoo: kysyn teiltä, joiden haluan olla ihmeen todistajina. Näyttäkää te itse kiireesti, missä hauta on. “Missä hänen hautansa on?” Teeskentelen tietämättömyyttä todistaakseni teidän järjettömyytenne. “Missä hänen hautansa on?” Hän ei kysynyt läsnä olevilta tietämättömyyttään, vaan kehottaen heitä kulkemaan ihmeeseen. Kuinka Hän muka olisi voinut olla tietämättä, mihin Lasarus on haudattu, kun Hän tuntee Isän [B] yhtä hyvin, kuin Isä tuntee hänetkin, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä (Kol. 2:3). Eikö Hän osoitakin inhimillisyyttä ja kuvaa itsessään meidän luontoamme? Sillä meidän tietämättömyytemme ja siitä johtuvat liikehdinnät eivät kuulu Hänelle, joka tietää kaiken ennen niiden syntyä. Vaikka Hän näyttikin siltä, että Hänellä olisi meidän luontoomme kuuluvia himoja, Hän selvästi vältti kaikkea synnin häpeää: Hän ei myöskään antanut niiden tahrojen tulla lähellekään, jotka ovat tulleet ihmisluontoomme järjettömästä kiihkosta eli lankeemuksesta: pois se Hänestä, joka on tahraton ja jota himot eivät valtaa, Hänestä, joka eroamatta ja jumaluutta muuttamatta otti päälleen koko meidän luontomme! Joku voisi sanoa, että Hän sanoi nämä asiat olemukseltaan eronneena alkusyystään, eikä [Isän kanssa] samaa mieltä olevana.  [C] ”Missä hänen hautansa on? Ei ole epätietoisuudesta kyse, kun Hänelle muka pitäisi näyttää, missä hauta on. Vai eikö Hän muuten olisi paljon aiemmin kysynyt: ”Nukkuuko Lasarus? Mihin olette haudanneet hänet?” Hän sanoo: kysyn sen takia, että vahvistaisin uskoa ihmeeseen. Sillä oli todennäköistä, että monet olisivat ilon vallassa juosseet näyttämään, missä hauta on.
                      "Herra, tule katsomaan", he vastasivat. Jeesus itki (Joh. 11:34–35). Hän itki ihmisenä: ei Lasaruksen, vaan juutalaisten takia. Sillä Hän oli tullut nostamaan Lasaruksen, ja turha olisi ollut itkeä sitä, jonka Hän oli nostava ylös. Juutalaisia Hän itki syystä, koska näki ennalta heidän epäuskonsa ihmeen jälkeenkin. Jeesus itki. Hän antoi meille mallin, esikuvan ja säännöt, miten tulisi itkeä edesmenneiden takia. Hän itki meidän luontomme turmelusta ja kuvan näötöntä laatua, jonka kuolema on saanut aikaan. Juutalaiset sanoivat: "Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli” (Joh. 11:36). Näe[, kuulija,] tässäkin paha tahto ja taistontahtoinen mieli! ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” [977A] Hän rakasti rakastettuna, ja syystä: minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat (Sananl. 8:17). “Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Aivan kuin tämä olisi paitsi ihmettelevää, myös kateellista puhetta. Niinpä jotkut sanoivat: "Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?" (Joh. 11:37). Ja jos Hän kerta avasi sokean silmät, miksi te sitten ette usko Häneen, vaan puhutte pilkkapuheita? Miksi  syöksette hänet, jolle kävi hyvin, [siis Lasaruksen,] petoksen verkkoihin arvostelemalla ja taas tuomitsemalla, kuka ja mistä ja minkälainen ja mitä tekemällä Hän avasi teidän silmänne? Tunnustakaa nyt vaan, vaikka sitten vastentahtoisesti, että sokean silmät ovat auenneet! Sen ihmeen kautta tulisi tätäkin ihmettä ihmetellä: mutta te soimaatte niin sitä kuin tätäkin ihmettä! Tämä on juutalaisen taipumuksen toimintaa. Milloin ette olisi [B] raivostuttaneet Kristusta? Milloin ette olisi niskuroineet vaikka olette nähneet nämä ja niin monet muutkin valtavat ihmeet?
                      “Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola” (Joh. 11:38), juutalaisten synkkä sydän. “Sen suulla oli kivi.” Tämä on epäuskon kova vertauskuva. “Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus (Joh. 11:39). Vierittäkää pois tottelemattomuuden raskas kivi, jotta siirtäisin pois kuolettavan kirjaimen. ”Ottakaa kivi pois”, sietämättömän lain ies, jotta saisitte elävöittävän armon sanan. ”Ottakaa kivi pois”, joka on kuin peite, joka raskauttaa mielen. Minä itse voisin vierittää kiven pois, mutta jotta haistaisitte pahan hajun, minä [C] suon teille armon ottaa kivi pois haudan suulta. ”Ottakaa kivi pois”, jotta tekin olisitte todistajia sille, että vierititte kiven pois haudan suulta. ”Ottakaa kivi pois,” te juutalaiset, ei minun opetuslapseni, jotta ette huomenna taas sanoisi kuten sokeasta: Onko se tämä? Onko se tuo? Ettette sanoisi, että Hän nosti jonkun toisen sijaan. ”Ottakaa kivi pois”, jos haluatte nähdä ihmeen suuruuden. Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää" (Joh. 11:39). Sillä kuollut oli ollut haudassa neljä päivää, joiden aikana hän oli alkanut mädäntyä. ”Hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Nämä ovat epäuskon ja epäröinnin sanoja! Ainoa vain, että epäuskolla oli tapana edeltää valtavia ihmeitä. ”Hän haisee jo.” Kiven siirtämisen [D] jälkeen Martta sanoi tämän hajun haistaessaan. Ja tämä oli epäuskon sana: se oli kuitenkin ihmeen kannalta hyödyllistä, sillä [sitä enemmän ihme,] mitä hajonneemmalta ruumis vaikutti. ”Hän haisee jo.” Hän kehottaa olemaan lähestymättä, ettei alkaisi ällöttää. ”Hän haisee jo.” Koska olet hyväntuoksuinen mirha, älä lähesty haisevaa. ”Herra, hän haisee jo.” Naisen sana viivästyttää ihmettä. Jeesus sanoi hänelle: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?" (Joh. 11:40). Tämän Hän sanoi jotenkin toruen [Marttaa]. Oli päivänselvää, että [Martta] ei luopunut kaikenlaisista epäilyistä, joiden takia hän vastasi virheellisesti.
                      [979A] Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut” (Joh. 11:41–42). Hän nosti katseensa ylös sinne, mistä Hän oli meidän luoksemme laskeutunut. Hän kiitti Isää, mutta ei siinä mielessä, että olisi saanut Häneltä jotain. Sillä [Jeesus] ei pyytänyt mitään. Hän sanoi: ”Minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua.” Hän ei missään mielessä anonut. Siispä vaikuttaa siltä, että Hän olisi sanonut turhaan: ”Että olet kuullut minua.” Mutta Hän puhuu näin juutalaisten takia osoittaen että Hän on tullut ylhäältä, ja että Hän on Jumalan Poika ja Jumala ja että Hän tekee kaiken Isän tahdon mukaan, koska hän on samaa tahtoa ja luontoa [Isän] kanssa. Ja koska Hän on ihminen, Hän [B] puhuu erittäin ihmisen kaltaisesti, pelastustaloutta paljastamatta. Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!" Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä (Joh. 11:43–44). Nyt [Kristus] ei rukoile eikä sano: “Isä, nosta hänet ylös.” Sillä nämä ovat alamaisten ja toisarvoisten [olentojen] (*ts. enkelien) asioita. Mutta [Kristus] huutaa, eikä Hän vain huuda, vaan huutaa suureen ääneen. Minkä takia? Osoittaakseen myös tulevan pasuunan, joka kutsuu suurella äänellä haudoissa olevia. “Lasarus, tule ulos!” Tämän on Valtiaan ääni, kuninkaallinen käsky, vallan komennus. “Tule ulos!” Pane turmelus syrjään ja ota vastaan turmeltumattomuuden iho. “Lasarus, tule ulos!” Oppikoot juutalaiset, että tulee aika, jolloin haudoissa olevat kuulevat ihmisen Pojan äänen ja ne, jotka sen kuulevat, saavat elää. “Tule ulos!” Kivi, kompastuskivi, on vieritetty pois; kulje minua kohti, joka Sinua kutsun! ”Tule ulos!” Saakoot juutalaiset tietää, että minä, joka nostin neljä päivää kuolleena olleen haudasta teen paljon enemmänkin: nousen itse kolmantena päivänä sen jälkeen, kun olen maistanut kuolemaa. ”Lasarus, tule ulos!” Tule ulos käärinliinoihin pukeutuneena ja hautavaatteet ylläsi, jotta juutalaiset eivät arvelisi sinun teeskentelevän kuollutta. Nähkööt he sidotut kädet ja jalat ja peitetyt silmät, älköötkä juutalaiset enää olko uskomatta ihmeeseen. ”Tule ulos!” Sinun elävöittämisesi vahvistaa ruumiin lemu. Riisukoot he [sinua] ympäröivät käärinliinat, [981A] ja tuntekoot he hänet, jonka he sulkivat hautaan. ”Tule ulos!” Elävöidy, ota vastaan henki ja tule askeltaen ulos arkusta! Opeta, miten silmänräpäyksessä kaikki luodut saavat hengen yleisen kuolleiden ylösnousemuksen pasuunan päästäessä suuren äänen. ”Tule ulos!” Henki on sieraimissa; suonet täynnä verta; ääni kurkussa; korvissa puhe; silmissä näkö; hajuaisti paikoillaan; kävely luonnon mukaista; ja kaikki elävöitetyn ruumiin majan jäsenet menevät paikoilleen. ”Tule ulos!” Pane käärinliinat syrjään ja veisaa ylistystä ihmeille: pane syrjään lemun etovuus ja kumarra vallan voimaa! Minä käsken sinua: ”Tule ulos!” – minä, joka sanoin: ”Tulkoon valo, tulkoon maa!” Minä käsken sinua: ”Tule ulos”, jotta näkisit oppilaan pettävän minut ja myyvän minut juutalaisille, Pilatuksen tuomitsevan minut tuomioistuimella ja minun kulkevan vapaaehtoisesti kärsimyksiini. Jotta näkisit juutalaisten röyhkeyden ja minun sävyisyyteni. ”Tule ulos”, jotta näkisit minut ryövärien kanssa ristiinnaulittuna, minulle juotettavan sappea ja etikkaa ja minua iskettävän keihäällä kylkeen; jotta näkisit keskellä päivää valon joutuvan valloitetuksi ja yön varjoavan auringon, juutalaisten pilkkaavan ja ryövärin tunnustavan Jumalan. ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä (Joh. 11:44). [Tämä tapahtui] juutalaisten epäuskon takia. Sillä jos hän ei olisi ollut kiedottuna käärinliinoihin, he olisivat todennäköisesti sanoneet: Hän ei ole kuollut, vaan meni muka kuolleen näköisenä hautaan. Sen tähden hän siteillä sidottuna, haisevana ja niin kasvot kuin jalatkin peitossa [C] hyppeli, jotta kukaan ei saisi mahdollisuutta minkäänlaisiin vastaväitteisiin.
                      Jeesus sanoi: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä" (Joh. 11:44). Hän käskee niitä pahantahtoisia, joilla ei tunnu olevan mitään sanottavaa, vapauttamaan Lasarus siteistä. Aivan kuin Hän sanoisi: Päästäkää hänet omin käsin siteistä ja olkaa ihmeen todistajia. “Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.” Koska sidotun ulos tuleminen ei ole mitään vähempää kuin ylösnousemus. Jotta kukaan ei kuvittelisi tapahtuneen asian olevan mielikuvitusta. Hän sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä”, jotta niin näöllä kuin kosketuksella tarkkaan tuntisitte, että se on hän. ”Ja antakaa hänen mennä.” Nähkäämme, voiko kuolema hallita, jos minä en sitä tahdo. ”Antakaa hänen mennä.” Sillä hän, joka hieman aiemmin oli ollut turmeltunut,  ei nyt tarvitse [D] taluttajaa uuden elämään saatuaan, ja hän on oppinut kävelemään oikein. ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.” [Kristus] sanoo: Tulkoon hän yleisen ylösnousemuksen esimerkiksi, jolloin kaikki nousevat ylös maan tomusta ja heidät viedään turmeluksesta turmeluksettomuuteen.
                      Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen (Joh. 11:45). Autuas se, joka ottaa hoitaakseen tämän hyvän kaupankäynnin, uskon, joka ei ole tullut Betaniasta tyhjänä, ilman minkäänlaisia kauppoja (tarkoitan paastoa), joka on saavuttanut sen kirkkaat ja kunnialliset asiat pidättyväisyyden ja röyhkeyden kukistamisen kautta; joka Kristukseen hyvin uskomalla on ansainnut Hänen opetustensa hyvät helmet, saanut uskon ja vastaanottanut [984A] [Jumalan] tuntemisen. Autuas se, joka on kutonut himottomuuden kautta itselleen arvollisen häävaatteen Jumalan kanssa yhdistyäkseen voidakseen puhtaasti syödä pääsiäislammasta ja kunniallisesti kohdata Valtiaan, joka palaa Betaniasta, sekä levittää hänen askelilleen omantunnon valkeat vaatteet, jotta hän voisi sanoa: Minussa, oi Herra, minussa askeltaa aasi, jolla ratsastit: tämä on se kaikkein pyhin liha, jonka [Kristus] meidän tähtemme yliolennollisesti puki ylleen. Kuka on siis näin viisas liikemies, että ostaa itselleen uskon tällä kuvatulla tavalla? Tekin, Kristuksen kansa, uusi perintöosa, olette tehneet hyvät kaupat viettämällä paastopäiviä. Sillä paastopäivien kaupankäynti on mitä parhainta niille, jotka osaavat hyvin kääntyä takaisin [Jumalan puoleen]. Siellä on aitoa kultaa – pidättyväisyyttä; [B] helmiä – kyyneliä; jalokiviä – hyveellisiä tekoja; hopeaa – puhtautta;  puhdas vaate – siveät tavat; hajuvesiä – Herran sanoja; siellä on niskakoru – nöyryys, joka allekirjoittaa [Herran] käskyn; korvakoruja, hiuskoruja sekä kultaisia kaulaketjuja – käskyjen kallisarvoista toteuttamista.
                      Mitä alleviivaisin erikseen paaston kallisarvoisista armolahjoista, paaston, joka kouluttaa luontoamme? Kaikki siitä lähtöisin oleva on tullut sen saavuttaneen hyväksi. Kuka on siis hän, joka tekee hyvin ja juhlii tätä juhlaa? Kuka muistuttaa Marttaa, kuka on jäljitellyt Mariaa, Lasaruksen siskoja? Kuka on ostanut heillä olleita hyviä helmiä, kyyneleitä, ja kantanut [C] niitä Kristukselle, itkien omaa kuolettunutta sieluaan, kuten he surivat Lasarusta? Kuka on tehnyt kauppaa arvokkaasta kivestä, Kristuksesta, kulmakivestä, joka käski vierittää pois kiven nostaakseen ylös Lasaruksen? Mikä Jumalaa tällä tavoin rakastava sielu on ostanut parhaat tuoksuöljyistä, iristä, kardemummaa ja kassiaa, jotta hän valmistaisi hyväntuoksuisen mirhan voidellakseen illallistavan Kristuksen? Kuka tällä tavalla Hänen jalkojensa juuressa istuen taivutti koskemattoman päänsä ja sitten kasteli jalat mirhalla ja kyynelillä? Kuka sai itse kuulla lempeän äänen, joka sanoo: ”Sinun syntisi on annettu anteeksi”? Mikä sielu tällä tavoin on mirha-astia ja kyynelehtivä, että haluaa voidella Kristuksen, ehtymättömän mirhan, mirhalla?

                      [D] Mutta joku sanoo tämän kuullessaan: ”Katso, jäljittelen porttoa ja tarjoan, jos en mirhaa, niin kyyneleitä. Missä on ehtoollinen? Missä Kristus? Missä ne asiat, joiden kautta suodaan rikkomusten päästö? Missä?” Tule, minä näytän sinulle selvästi: kirkossa; kammiossasi. Mitä oikein tarkoitan kirkolla puhuessani? Sinun [985A] sydäntäsi. Siellä Kristus on. Vuoda siellä hänelle mirhaa. Siellä ovat kyyneleet. ”Mutta minulla ei ole mirhaa”, hän sanoo, ”ei alabasteripulloa.” Eikö sinulla muka ole mirhaa? Kyllähän sinulla on mirhaa, nimittäin armo, ja alabasteripullona sydämesi, kyynelinä syntien tunnustaminen, hiuksina heiveröiset huokaukset. Tarjoa näitä, uhraa nämä, ja saat [syntien] päästön. Kristus on kaikkialla. Hän on läsnä kaikkialla, mihin Hänet kutsutaan. Älköön vain Juudas olko läsnä; kutsuttakoon vain oikeat ihmiset; ehtoollinen olkoon vilpitön. Tule Simoniksi, jos tahdot: mutta älä epäile fariseuksen tavoin. Kutsu kaikkialla läsnä olevaa, mutta älä kutsu Juudasta Hänen kanssaan! Tule Lasarukseksi, jos tahdot, kuollen maailmalle, haisten mädältä, hiljaisuus suun päällä kuin kivi. Vielä ennemmin tule Valtiaan ystäväksi. Sinulla itselläsikin on sisaria, sielu [B] ja liha. Tule Kristuksen ystäväksi, jotta [kuolonuneen] nukahdettuasi sinut lähetettäisiin kohti Jeesusta Marian ja Martan tavoin. Maria puheellaan, Martta taas teoillaan sanoo: ”Herra, ystäväsi on sairaana.” Jotta, kun olet täydellisesti kuollut maailmalle, Kristus tulisi ja nostaisi sinut ylös ja sanoisi enkeleilleen: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.” ”Päästäkää.” Mistä? Synnin siteistä. Mennä minne? Abrahamin helmoihin, ikuisiin majoihin, jumalallisen tyyneyden iättömään autuuteen. Tulkaamme kaikki me siitä osallisiksi Kristuksen, joka on kutsunut meitä kaikkia Hänen tuntemiseensa, todellisen Jumalamme armosta ja ihmisrakkaudesta. Hänen kanssaan Isälle, kuin myös Pyhälle Hengelle, kuuluu kunnia iankaikkisesti. Aamen.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ehtoolliseen valmistautuminen

EHTOOLLISEEN VALMISTAUTUMINEN Munkki Damaskinos Ksenofontoslainen Koko ortodoksisen jumalanpalveluselämän ydin on Herran pyhä ehtoollinen, salaisuuksista suurin, jossa leipä ja viini muuttuvat ihmeellisellä tavalla Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Säännöllinen ehtoolliseen osallistuminen on jokaisen ortodoksin velvollisuus, mutta sitä ei tule nähdä oikeastaan velvollisuutena vaan koko ihmiselämän suurimpana ilona: mikä voi olla valtavampaa ja ihanampaa, kuin ottaa itsensä Jumala sisäänsä ja tulla Kristuksen ruumiin kautta yhteen myös kaikkien muiden kirkon jäsenten kanssa? Ehtoollisrukouksissa sanotaan, että Kristuksen ruumis ja veri tuovat syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän, ruumiin ja sielun parannuksen ja aistien puhdistukseksi.                       Ehtoollinen on ortodoksisessa kirkossa rajattu vain ortodoksisen kirkon jäsenille. Siksi esimerkiksi luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset eivät saa osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen. Tämä johtuu siitä, että o

Munkkeus on elinikäinen sitoumus

ATHOSVUOREN SIMONOPETTAN LUOSTARIN IGUMENI EMILIANOS KATKELMIA MUNKKEUDEN PYSYVYYDESTÄ [Pyhä Makarios Suuri kirjoittaa:] Jos joku haluaa lähteä pois luostarista minkä tahansa erimielisyyden takia, hän ei saa mukaansa yhtään mitään lukuun ottamatta yhtä vaatimatonta asua, ja hän eroaa veljestön yhteydestä uskottomana. Tämä sääntö muistuttaa meitä evankeliumin ehdoista avioliitoille, siis avioerokieltoa. Herra  inhoaa avioeroa.  Ykseys on Pyhän Kolminaisuuden ja Kirkon salaisuus.  Avioero on kaikissa tapauksissa  poissuljettua,  vaikka evankelistojen mukaan se vaikuttaisikin olevan sallittu aviorikoksen tapauksessa.  Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että aviorikos tuhoaa avioliiton.  Jumala ei siis anna siunausta erottaa sitä, minkä Hän on yhdistänyt, vaan  Hän julistaa , että  yhteisen taakan kantaminen Kristuksessa on päättynyt. Sama merkitys on [pyhän Makarioksen] sanalla ”uskottomana”. Jos joku haluaa lähteä luostarista, koska hän väsähtää kuuliaisuustehtävissä,

Ortodoksisesta raamatuntulkinnasta

En ole yleensä kirjoittanut tänne blogiin omia tekstejäni, vaan rajoittunut ainoastaan käännöksien julkaisemiseen. Monet ovat kuitenkin pyytäneet minua kirjoittamaan lyhyen johdatuksen ortodoksiseen raamatuntulkintaan, joten tartuin tuumasta toimeen. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on eri yhteyksissä viitattu kristinuskon tärkeimpään kirjaan, Raamattuun. Puheenvuoroista on kuitenkin käynyt ilmi, että raamatuntulkintamenetelmien tuntemus vaihtelee, eivätkä aina lukijoille tai kirjoittajille edes tulkinnan perusperiaatteet ole selvillä. Erityisesti olen törmännyt epätietoisuuteen ortodoksisesta raamatuntulkintaperinteestä. Miten kirkkomme siis tulkitsee pyhiä kirjoituksia? Usein sanotaan, että ortodoksinen kirkko on tradition kirkko. Uskon lähteinä pidetäänkin Raamatun ohella kirkon kaksituhatvuotista traditiota: Raamattu kuuluu traditioon, ja traditio taas pohjautuu Raamattuun. Tradition ytimessä ovat ensimmäisen vuosituhannen aikana vaikuttaneet kirkkoisät ja myös kirk