Siirry pääsisältöön

Germanos Konstantinopolilainen: Jumalansynnyttäjän temppeliinkäynnin juhlana

Pyhien joukkoon luetun isämme Germanokse, Konstantinopolin arkkipiispan, puhe pyhästä Jumalansynnyttäjästä, kun hänen vanhempansa veivät hänet kolmevuotiaana temppeliin.

(Suom. Jaakko Olkinuora)

Katso, taaskin yksi juhla ja kirkas Herran Äidin riemu; katso, puhtaan morsiamen kulku, katso, kuningattaren ensimmäinen etusaatto; katso, sen kunnian ennusmerkki, joka on hänet ympäröivä; katso, tulevaisuudessa hänet piirittävän jumalallisen armon ennustus; katso, hänen äärimmäisen puhtautensa kauas säteilevä tunnusmerkki! Hänen vanhempansa vievät hänet lakkaamatta asumaan, olemaan armon pyhätössä, sinne, mihin pappi meni vuoden aikana – ei monesti vaan kerran – toimittamaan palvelusta. Kuka olisi nähnyt tai kuullut nyt tai muinaisina aikoina, että naissukupuolen edustaja olisi viety sisälle kaikkeinpyhimpään, joka oli miehillekin melkein mahdoton lähestyä, ja vieläpä asuvan siellä ja tulevan ravituksi? Eikö tämä olekin näkyvä ennusmerkki myöhemmin hänelle tapahtuneesta suurteosta? Eikö tämä olekin selkeä merkki? Eikö tämä olekin päivänselvä todiste?

Ne, jotka pilkkaavat häntä ja katsomalla katsovat mutteivät näe, osoittakoot meillä missä he muka ovat ennen nähneet tällaisia tapahtumia! Että [Herran] lupauksesta syntynyt kolmivuotias tytär tuodaan puhtaana lahjana temppelin kolmanteen osaan, väliverhon taakse, asumaan siellä lakkaamatta; että hänen kanssaan kulkee kansan rikkaiden saatto, jonka edellä käy neitseiden etusaatto kynttilöiden kera; että papit ja profeetat ottavat hänet avosylin vastaan. Miksi he eivät oikein ole halunneet tajuta? Miten he eivät ole uskoneet viimeisiä tapahtumia, vaikka ovat nähneet ensimmäiset? Miten he vastustelivat myöhemmin tapahtuneita asioita, kun olivat ensin nähneet nämä ihmeelliset ja mahtavat asiat, joita Jumalanäidille tapahtui aluksi? Sillä nämä ensimmäiset asiat eivät tapahtuneet Jumalanäidille mitenkään sattumalta, vaan kaikki oli myöhempien tapahtumien ennustusta. Kertokoot heidän viisaansa meille turhia kertomuksiaan. Vaikka muutkin hedelmättömät naiset ovat synnyttäneet, niin koskaan ei ole tytärtä asetettu kaikkeinpyhimpään eivätkä profeetat ottaneet häntä vastaan. Heillä ei vaan ole mitään sanottavaa, kun he näkevät näiden valtavan suurien ihmeiden tapahtuvan Marialle, joita samanmieliset juutalaiset näkivät myöhemmin tapahtuvan hänen Pojalleen ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Näin olivat asiat.

Mutta kulkekoot eri mieltä olevat kadotuksen tietä ja langetkoot kuoppaan, jotka ovat itse kaivaneet, mutta me, Jumalan ”oma kansa”, papit ja ruhtinaat, maallikot ja luostariasukkaat, orjat ja vapaat, käsityöläiset ja maanviljelijät, puutarhurit ja kalastajat, nuoret ja vanhat, miehet ja naiset: tulkaa! Saapukaamme innolla Jumalansynnyttäjän luo ja seuratkaamme jumalallisia salaisuuksia, jotka pelastustalouden kautta koituvat hänen osakseen: kuinka tänään vanhemmat tuovat kaikkein pyhimmän lapsen Jumalan temppeliin Hänen pappiensa välityksellä; kuinka hengellinen Herran temppeli omistetaan hengettömälle temppelille; kuinka profeetta ottaa hänet vastaan omin käsin ja kantaa hänet pyhäkköön, ilman minkäänlaista estelyä, eikä hän edes sanonut lapsen vanhemmille: ”En voi tehdä tätä uutta ja ihmeellistä asiaa, että veisin tyttären kaikkeinpyhimpään oleskelemaan ja asumaan siellä lakkaamatta, siellä mihin minunkin sallitaan käydä sisälle vain kerran vuodessa.” Profeetta ei sanonut mitään tällaista, vaan näki ennalta tulevat asiat, olihan hän profeetta, ja kaikin tavoin odotti ja varttoi lasta, aivan kuten hänen jälkeensä Simeonkin odotti Hänen Poikaansa, ja otti lapsen innolla vastaan.

Sen jälkeen hän varmaankin syleili lasta ja pidellen häntä käsissään sanoi äidille näin: ”Mistä olet lähtöisin, nainen? Mikä on tämän omistautumisen syy ja päämäärä, ja miten päätit itse toteuttaa tämän uuden ja ennenkuulumattoman teon, että tuot tyttären astelemaan kaikkeinpyhimpään? Kerro minulle, mikä on aikomuksesi ja mikä nimesi?”

Armoitettu Anna sanoi profeetalle: ”Minä olen peräisin papillisesta suvusta, Aaronin heimosta, profeetallisesta ja kuninkaallisesta juuresta: sillä olen Daavidin, Salomonin ja kaikkien heitä seuraavien jälkeläinen, olen myös vaimosi Elisabetin sukulainen. Myöhemmin Herran lain mukaan menin naimisiin ja jonkin aikaa olin hedelmätön ja lapseton. En kuitenkaan löytänyt mitään kipulääkettä epäonneeni, joten pakenin ainoan voimakkaan ja umpikujistakin läpi kulkevan Jumalan turviin ja innokkaasti avasin suuni häntä kohti sydämen valitukseen ja kyynelehtien huusin näin sanoen: ”Oi Herra, Herra, joka pikaisesti kuulet pahoin haavoittuneita sieluja, miksi teit minusta luonnoltani erilaisen esivanhempiini nähden? Miksi teit minusta keskustelunaiheen suvussani ja halveksunnan kohteen heimossani? Miksi osoitit minusta osallisen profeettojesi kirouksesta sekä annoit minulle lapsettoman kohdun ja kuivat nisät? Miksi teit uhrilahjoistani kelvottomat lapsettomuuteni tähden? Miksi hylkäsit minut tuttavieni pilkan aiheeksi, minua alempien kiusan kohteeksi ja naapurieni halveksumaksi? Katso puoleeni, Herra; kuule minua, Valtias; ole armollinen, Pyhä! Tee minusta taivaan lintujen, maan petojen ja meren kalojen kaltainen, sillä nämäkin ovat hedelmällisiä sinun edessäsi, Herra. Oi Korkein, älköön hän, jonka sinä muovasit kuvaksesi ja kaltaiseksesi, näyttäkö järjettömiä eläimiä alemmalta!” Nämä sanottuaan hän lisäsi vielä muita samankaltaisia asioita ja sanoi: ”Joka tapauksessa, Valtias, kannan sinulle kiitosuhrilahjan, jos annat minulle lapsen. Lahja on se, että hän on ja pysyy sinun pyhäkössäsi pyhänä tarjoomuksena ja kallisarvoisena lahjana, jonka sinä olet minulle antanut, oi ylen avokätinen täydellisten lahjojan antaja.”

Näin minä huusin taivaiden Jumalalle ulkona puutarhassani, katse taivaisiin kohotettuna, käsillä rintaani lyöden. Aviomieheni taas oli yksin eristyksissä vuorella ja anoi samalla tavalla Jumalaa paastoten neljäkymmentä päivää. Niinpä sieluja rakastava ja armahtavainen Herra taipui meidän molempien rukousten puoleen ja lähetti enkelinsä ilmoittamaan meille ennalta lapseni sikiämisen. Niinpä välittömästi kohtuni otti Jumalan määräyksestä siemenen vastaan, sillä se ei ollut rohjennut ottaa sitä vastaan ennen tätä jumalallista armoa. Kun jumalallinen armo oli saapunut, suljettu kohtu avasi tällä tavoin porttinsa ja otti vastaan Jumalalta lahjan sekä säilytti sen itsessään, siihen asti kun Jumalan hyvästä tahdosta kohdussa siinnyt näki päivänvalon.

Kun siis tytär oli lakannut imemästä maitoa, sanoin: ”Täytän Jumalalle lupauksen, jonka huuleni olivat luvanneet, jonka suuni oli surussani lausunut.” Sen takia järjestin neitseiden joukon kynttilöineen, kutsuin papit, keräsin sukulaiseni ja sanoin kaikille näin: ”Iloitkaa kanssani, te kaikki, sillä minusta on tänään osoitettu äiti ja lapsen uhrilahjaksi tuoja, joka ei tarjoa lastaan maanpäälliselle kuninkaalle, sillä tämä ei ole lainkaan sopivaa, vaan taivaalliselle kuninkaalle minä omistan hänet lahjana. Ota siis vastaan minun tyttäreni, joka on Jumalan antama, oi profeetta, ota hänet vastaan, vie hänet sisään ja istuta hänet pyhityksen paikkaan, jotta hän valmistautuisi tulemaan Jumalan asuinsijaksi! Älä utele mitään, ennen kuin Jumala, joka on hänet tänne kutsunut, vie loppuun asiat, jotka hän on hyvästä tahdostaan tälle lapselle suonut.”

Nämä sanat kuultuaan Sakarias vastasi välittömästi Annalle: ”Sinun juuresi, oi kaikkein kunniallisin, on siunattu: sinun kohtusi on kunnioitettu, oi miestäsi kunnioittava, ja sinun tarjoomuksesi on ylen kunniallinen, oi Jumalaa rakastava.” Sen jälkeen hän riemuiten otti tyttölapsen ja vei hänet innolla kaikkeinpyhimpään ja sanoi hänelle suurin piirtein näin: ”Tule, profetiani täyttymys; tule, Herran käskyjen päätepiste; tule, hänen liittonsa sinetti; tule, hänen suunnitelmiensa täyttymys; tule, hänen salaisuuksiensa paljastaja; tule, kaikkien profeettojen sanat kirkkaasti valaiseva; tule, sinä, joka kokoat yhteen ne, jotka pahoin ovat erimielisiä; tule, muinaisten vihamiesten sovittelija; tule, kumaraan taipuneiden tuki; tule, turmeltuneiden uudistus; tule, pimeydessä makaavien soihtu; tule, uutukainen ja jumalallinen lahja! Tule, kaikkien maasta syntyneiden Valtiatar, käy sisään Herrasi kunniaan: tähän asti olit alla maan päällä, pian olet ylhäällä siellä, mihin ihmiset eivät astu.”

Salaisuuksien näkijä näin sopivasti lapselle puhuttuaan asettaa hänet sinne, mihin hän kuuluikin, mihin hän sopi ja mihin hänet oli määrätty. Tyttölapsi asteli Jumalan temppelissä hypellen ja iloiten, aivan kuin omassa kammarissaan: hän oli kolmivuotias ikänsä puolesta, mutta jumalallisessa armossa kaikkia muita korkeampi, koska hänet kaikkien Jumala ja Hallitsija oli ennalta tuntenut, ennalta määrännyt ja ennalta valinnut.

Hän asui kaikkeinpyhimmän sisimmässä paikassa. Εnkeli ravitsi häntä ambrosian ravinnolla ja juotti jumalallisella nektarilla Marian täysi-ikäisyyteen asti. Silloin Jumalan viittauksesta ja pappien neuvonpidon määräyksestä Marian kohtalosta heitettiin arpaa ja arvonnan voitti vanhurskas Joosef, jolloin hän otti pelastustalouden mukaan tämän pyhän neitseen Jumalan temppelistä ja sai hänet papeilta. Näin hän nappasi syötillä käärmeen, pahan päämiehen, sillä hän ei kajoaisi tahrattomaan tyttöön, joka oli neitsyt, vaan otti hänet kihlauksella turvaan. Niinpä kaikkein puhtain asui puuseppä Joosefin kotona, säilytettävänä arkkitehtiä, Jumalaa, varten, siihen asti kun hänessä toimitettiin ennen kaikkia aikakausia salattu jumalallinen salaisuus ja Jumala tuli kuolevaisten kaltaiseksi hänen kauttaan. Mutta tämä aihe kuuluu toiseen tilanteeseen ja ajankohtaan, joten palatkoon puheemme taas alkuperäiseen aiheeseensa, ja ylistettäköön tänään etusaattueen päivää!

Mene siis, Valtiatar Jumalanäiti, mene kohti perintöosaasi ja astele Herran pihoille hyppelehtien ja suuresti iloiten, kun sinua ravitaan ja sinä kukoistat, ja odota päivästä päivään kaikkein pyhimmän Hengen laskeutumista päällesi, Korkeimman voiman varjoamista ja Poikasi sikiämistä, kuten Gabriel on sinulle ilmoittava. Anna juhlaasi viettäville sinun apusi, tukesi ja suojeluksesi: päästä heidät esirukoustesi kautta kaikesta hädästä ja vaaroista, kauheista sairauksista ja kaikenlaisista onnettomuuksista sekä Poikasi tulevasta, oikeutetusta vihasta. Valtiaan Äitinä vie heidät nautinnon paikkaan, jossa on valoa, rauhaa ja kaikkien kaipuiden äärimmäinen täyttymys. ”Mykistykööt petolliset huulet, jotka vastoin lakia puhuvat vanhurskasta vastaan ylimielisesti ja halveksien” (Ps. 30:19 LXX) ja hävitköön kaupungissasi heidän kuvansa! Joutukoot he häpeään, kadotkoot ja oppikoot, että sinun nimesi on Valtiatar: sillä sinä olet ainoa Jumalansynnyttäjä, kaikkea maata korkeampi.

Me taas, oi Jumalan Morsian, kiitämme sinua uskolla, halulla ylistämme ja pelolla kumarramme aina sinua suuresti ylistäen ja puhtaasti sinua autuaaksi julistaen. Sillä totisesti on autuas miesten joukosta sinun isäsi ja autuas naisten joukosta sinun äitisi, autuas sinun sukusi, autuaita sinun tuttavasi, autuaita ne, jotka ovat sinut nähneet, autuaita ne, jotka ovat kanssasi keskustelleet, autuaita ne, jotka ovat sinua palvelleet, autuaita ne paikat, joissa olet astellut, autuas se temppeli johon sinut tuotiin, autuas on Sakaria, joka syleili sinua, autuas on Joosef joka sinut kihlasi, autuas on vuoteesi, autuas on hautasi: sillä sinä olet kunnioiden kunnia, ylistyksien ylistys ja korotuksien korotus.

Mutta, oi Valtiatar, ainoa jumalallinen lohdutukseni, minussa olevan poltteen jumalallinen vilvoitus, kuivettuneen sydämeni kasteleva, Jumalasta virtaava sadepisara, pimeän sieluni kirkkain lamppu, kulkuni johdattaja, voimani heikkoudessa, alastoman vaatettaja, köyhien rikkaus, parantumattomien vammojen parannus, kyynelten pyyhkijä, huokauksien lakkauttaja, onnettomuuksien kumoaja, kipujen helpotus, kahleista vapauttaja, pelastukseni toivo: kuule minun rukouksiani! Ole laupias huokauksilleni ja ota vastaan kyyneleeni. Armahda minua ja kumarru kyynelteni puoleen, sääli minua ihmisiä rakastavan Jumalan äitinä. Katso puoleeni ja taivu anomukseni puoleen, täytä minun pyyntöni ja yhdistä minut sukulaisiini sävyisten maassa, vanhurskasten asumuksissa ja pyhien kuorossa.


Tee minut arvolliseksi, oi kaikkien suojelija, saamaan ilo ja kirkas riemu. Minä anon sinua: anna minunkin iloita tässä sinusta syntyneen Jumalan ja Kuninkaan ilossa, joka on todella sanomaton, hänen turmeltumattomuuden häähuoneessaan, päättymättömässä nautinnossa, josta ei koskaan saa kyllikseen, ja laskemattomassa, ikuisessa valtakunnassa. Niin, Valtiatar, sinä olet minun turvapaikkani, elämäni ja apuni, aseeni ja kerskaukseni, uskoni ja voimani! Anna minun nauttia sukulaisteni kanssa Poikasi selittämättömistä ja käsittämättömistä lahjoista taivaallisessa asumuksessa. Sillä minä tiedän, että sinulla on tahdon lisäksi myös kyky täyttää odotukseni, oi puhdas Valtiatar, joten tee minut siitä osalliseksi, Jumalan morsian, joka olet synnyttänyt ymmärryksen ylittäen kaikkien odottaman Herramme, Jeesuksen Kristuksen, totisen Jumalan ja Valtiaan, jolle kuuluu kaikki kirkkaus, kunnia ja kumarrus, yhdessä aluttoman Isän ja eläväksitekevän Hengen kanssa nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Munkkeus on elinikäinen sitoumus

ATHOSVUOREN SIMONOPETTAN LUOSTARIN IGUMENI EMILIANOS
KATKELMIA MUNKKEUDEN PYSYVYYDESTÄ
[Pyhä Makarios Suuri kirjoittaa:]
Jos joku haluaa lähteä pois luostarista minkä tahansa erimielisyyden takia, hän ei saa mukaansa yhtään mitään lukuun ottamatta yhtä vaatimatonta asua, ja hän eroaa veljestön yhteydestä uskottomana.
Tämä sääntö muistuttaa meitä evankeliumin ehdoista avioliitoille, siis avioerokieltoa. Herra inhoaa avioeroa. Ykseys on Pyhän Kolminaisuuden ja Kirkon salaisuus. Avioero on kaikissa tapauksissa poissuljettua, vaikka evankelistojen mukaan se vaikuttaisikin olevan sallittu aviorikoksen tapauksessa. Todellisuudessa tämä tarkoittaa, että aviorikos tuhoaa avioliiton. Jumala ei siis anna siunausta erottaa sitä, minkä Hän on yhdistänyt, vaan Hän julistaa, että yhteisen taakan kantaminen Kristuksessa on päättynyt.
Sama merkitys on [pyhän Makarioksen] sanalla ”uskottomana”. Jos joku haluaa lähteä luostarista, koska hän väsähtää kuuliaisuustehtävissä, koska kärsii kesähelteistä, on hä…

Ehtoolliseen valmistautuminen

EHTOOLLISEEN VALMISTAUTUMINEN Munkki Damaskinos Ksenofontoslainen
Koko ortodoksisen jumalanpalveluselämän ydin on Herran pyhä ehtoollinen, salaisuuksista suurin, jossa leipä ja viini muuttuvat ihmeellisellä tavalla Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Säännöllinen ehtoolliseen osallistuminen on jokaisen ortodoksin velvollisuus, mutta sitä ei tule nähdä oikeastaan velvollisuutena vaan koko ihmiselämän suurimpana ilona: mikä voi olla valtavampaa ja ihanampaa, kuin ottaa itsensä Jumala sisäänsä ja tulla Kristuksen ruumiin kautta yhteen myös kaikkien muiden kirkon jäsenten kanssa? Ehtoollisrukouksissa sanotaan, että Kristuksen ruumis ja veri tuovat syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän, ruumiin ja sielun parannuksen ja aistien puhdistukseksi. Ehtoollinen on ortodoksisessa kirkossa rajattu vain ortodoksisen kirkon jäsenille. Siksi esimerkiksi luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset eivät saa osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen. Tämä johtuu siitä, että ortodoksinen kirkko on Kristuksen r…