Suurena lauantaina

Pyhien joukkoon luetun isämme Epifanioksen, Kyproksen piispan, puhe Herran ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen jumalallisen ruumiin hautauksesta, Joosef Arimatialaisesta ja Herran pelastavaisten kärsimyksien jälkeen ihmeellisesti tapahtuneesta laskeutumisesta tuonelaan

Suurena ja pyhänä lauantaina

(katkelmia)

Mitä tämä on? Tänään maan päällä vallitsee syvä hiljaisuus, syvä hiljaisuus ja rauha: syvä hiljaisuus, koska Kuningas nukkuu. Maa on pelästynyt ja vaiennut, koska Herra nukkui pois lihassa ja nosti ylös aikojen alusta asti kuolleet. Jumala kuoli lihassa ja tuonela kauhistui. Jumala nukahti hetkeksi ja nosti ylös tuonelassa olevat.

Missä ovat nyt hetki sitten tapahtuneet järistykset, Kristusta vastaan suunnatut huudot ja meteli, oi lainrikkojat? Missä ovat kansanjoukot, juonittelut, asejoukot ja keihäät? Missä ovat kuninkaat, papit ja tuomittavat tuomarit? Missä ovat lyhdyt, veitset ja tahdittomat huudot? Missä kansat, ahdistelut ja kelvoton vartio? Totisesti, totisesti kansat ahkeroivat tyhjien ja turhien asioiden parissa. He iskivät kulmakiveä, Kristusta vastaan, mutta heidät itsensä hajotettiin: he heittivät hänet hedelmättömään kallioon, mutta heidät itsensä hajoitettiin, ja heidän aaltonsa hajosivat vaahdoksi. He hyökkäsivät valloittamatonta salamaa vastaan, ja heidät itsensä lyötiin maahan: he kohottivat ristille elämän perustuskallion, ja tultuaan alas hän kuoletti heidät. He sitoivat suuren Sampsonin, Jumal-auringon, mutta hän syöksi kadotukseen vierasrotuiset ja lainrikkojat aukaistuaan iankaikkiset kahleet. Kristus, Jumal-aurinko, laskeutui maan alle, ja juutalaisille koitti synkkä yö. Tänään on pelastus tullut maan päällä oleville ja aikojen alusta asti maan alla olleille: tänään on pelastus tullut maailmalle, niin näkyvälle kuin näkymättömällekin. Kaksinkertainen on tänään Valtiaan ilmestyminen, kaksinkertainen jumalallinen pelastustalous, kaksinkertainen ihmisrakkaus, kaksinkertainen ristiltä laskeutuminen ja tuonelaan astuminen, kaksinkertainen on Jumalan ihmisten luona vierailu! Taivaasta maahan ja maasta maan alle Jumala tulee: tuonelan portit avautuvat. Aikojen alusta asti kuolleet, iloitkaa! Pimeydessä ja kuoleman varjossa olevat, ottakaa vastaan suuri valo! Valtias on palvelijoidensa kanssa, Jumala on kuolleiden kanssa. Kuolevaisten kanssa on elämä, syyllisten kanssa syytön. Pimeydessä olevien kanssa on illaton valo, vankien kanssa vapauttaja, maan alla olevien kanssa on taivaan yläpuolelta tuleva. Kristus on maan päällä, sen me olemme jo uskoneet. Kokoontukaamme yhteen ja nähkäämme salaisuudet, joita Kristus tekee kuolleiden joukossa: tuntekaamme salaisen Jumalan salaiset, maan alla tekemät asiat! Oppikaamme, miten myös tuonelassa oleville ilmestyi saarnaaja.

Siis mitenkä on? Pelastaako tuonelassa ilmestynyt Jumala yksinkertaisesti kaikki? Ei, vaan sielläkin hän pelastaa häneen uskovat. Eilen tapahtuivat pelastustalouden teot, tänään hän käyttää valtaansa. Eilen hän kärsi sairauden, tänään hän näyttää kunniansa. Eilen hän ilmaisi inhimillisyytensä, tänään jumalallisuutensa. Eilen häntä ruoskittiin, tänään hän jumaluuden salamalla lyö tuonelan asuinpaikkaan. Eilen hänet sidottiin, tänään hän sitoo hirmuvaltiaan avaamattomilla solmuilla. Eilen hänet tuomittiin, tänään hän lahjoittaa tuomituille vapauden. Eilen Pilatuksen käskyläiset pilkkasivat häntä, tänään tuonelan portinvartijat kauhistuvat nähdessään hänet. Mutta kuule Kristuksen kärsimisen korkeaa sanomaa, kuule ja ylistä häntä! Kuule ja kunnioita häntä, kuule ja saarnaa Jumalan suurista ihmeistä: kuinka laki väistyy, kuinka armo kukoistaa, kuinka ennustukset käyvät toteen, kuinka varjot hälvenevät, kuinka aurinko täyttää maanpiirin, kuinka vanha liitto osoittautuu vanhentuneeksi, kuinka uusi liitto vahvistetaan, kuinka vanha väistyy ja uusi puhkeaa kukkaan. Kaksi kansaa on Siionissa Kristuksen kärsimyksen aikoihin, Juudean kansa ja pakanat; kaksi kuningasta, Pilatus ja Herodes; kaksi ylipappia, Hannas ja Keefas, jotta myös toteutuisivat molemmat pääsiäiset, se, jonka juhliminen nyt päättyy ja se Kristuksen pääsiäinen, joka nyt alkaa. Kaksi uhria toimitettiin tämän illan aikana, koska silloin toteutui niin elävien kuin kuolleidenkin pelastus. Juutalainen sitoo uhrilampaan teuraaksi, pakanakuningas taas lihaksitulleen Jumalan. Juutalainen levitti varjon, pakana taas riensi Jumalaa, aurinkoa kohden. Kristuksen sitoneet lähtivät hänen luotaan pois, kun taas pakanat ottivat hänet ilolla vastaan. Juutalaiset toimittivat eläinuhrin, kun taas pakanat tarjosivat jumalallisen ruumiin uhriksi. Juutalaiset muistelivat Egyptistä paon muistoa, kun taas pakanat ennustivat eksytyksestä vapautumista.

Mutta kokoontukaamme yhteen, tanssikaamme yhdessä, kiiruhtakaamme, riemuitkaamme, iloitkaamme yhdessä, toimittakaamme juhlasaatto, veisatkaamme, rientäkäämme nähdessämme Jumalan sovinto ihmisten kanssa, hyvän Valtiaan meille antama vapautus tuomiosta. Sillä luonnoltaan ihmisiä rakastava kulkee päästämään urheasti ja suurella vallalla vapaaksi aikojen alusta asti kahlehdittuina olleet haudoissa asuvat, jotka katkera ja kyltymätön kuolema on hirmuvaltiaan tavoin niellyt ja kaapannut pois Jumalan luota ja koonnut yhteen. Siellä on sidottuna ensiksiluotu ja ensimmäisenä syntynyt Aadam, joka on kaikkia alimpia tuomittuja alempi. Siellä on ensimmäisenä kuollut Aabel, joka oli myös ensimmäinen hurskas paimen, Kristus-paimenen epäoikeudenmukaisen teurastuksen esikuva. Siellä on Nooa, Kristuksen esikuva, joka rakensi Jumalan Kirkon suuren arkin, joka pelasti kaikki petojen lailla eläneet kansat siveettömyyden tulvalta kyyhkyn, Pyhän Hengen, kautta, ja hääti pois arkista synkeän korpin. Siellä on Kristuksen esi-isä Aabraham, uhraaja, joka uhrasi Jumalalle miekalla miekan iskemättömän ja kuoletetun, mutta kuolemattoman autuaan uhrin. Siellä alhaalla on sidottuna Iisak, jonka muinoin Aabraham sitoi maan päällä kuvaten ennalta Kristusta. Siellä on Jaakob alhaalla tuonelassa valittamassa, joka ennen valitti maan päällä Joosefin takia. Siellä on Joosef sidottuna, josta tuli Egyptin vankeudessa Kristuksen esikuva, koska hän oli yhtä aikaa vangittu ja valtias. Siellä alhaalla pimeydessä on Mooses, joka muinoin oli maan päällä varaston pimeydessä. Siellä on Daniel tuonelan kuilussa, joka maan päällä oli aikoinaan leijonien kuilussa. Siellä on Jeremias mutakuilussa, tuonelan ja kuoleman turmeluksen kuilussa. Siellä, tuonelan valaan koko maailman nielevässä vatsassa makaa Joona, joka oli esikuvana Kristukselle, iankaikkiselle ja ennen aikoja olevalle Joonalle, joka elää aina ja ikuisesti. Siellä on vielä Daavid, Jumalan esi-isä, jonka lihalliseen sukuun syntyi Kristus. Mutta miksi puhun vain Daavidista, Joonasta ja Salomonista? Siellä on myös suuri Johannes, suurin kaikista profeetoista, joka pimeässä kohdussa saarnasti ennalta kaikille Kristuksesta: kaksinkertainen edelläkävijä, niin elävien kuin kuolleidenkin saarnamies, hän, joka lähetettiin Herodeksen vankilasta tuonelan yleiseen vankilaan, jossa ovat kaikki aikojen alusta kuolleet vanhurskaat ja syntiset. Siellä profeetat ja vanhurskaat kantoivat salaisesti lakkaamattomia rukouksia Jumalalle anoen vapautusta siitä kauheasta ja hämärästä vihollisen hallitsemasta, pimeästä ja synkästä, loppumattomasta yöstä. Yksi heistä sanoi Jumalalle: ”Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni” (Joon. 2:3), toinen taas: ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni” (Ps. 130:1-2).

”Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!” (Ps. 24:9)

Tuonelaan mentyään Kristus katkaisi kaikkien hämmästykseksi tuonelan vallanpitäjien päät: tuonelan vartijat tärisivät hänet nähdessään, he avasivat siellä kahleensa ja sanoivat: ”Kuka on kirkkauden kuningas?” (Ps. 24:10) Kuka on tämä, joka on tehnyt kaikki nämä ihmeet? Kuka on kirkkauden kuningas, joka on nyt tuonelassa tehnyt asioita, joita ei tuonelassa ole koskaan ennen nähty? Kuka on hän, joka päästi sieltä vapaaksi aikojen alusta asti kuolleina olleet? Kuka on hän, joka hajottaa meidän, valloittamattomien, röyhkeyden ja vallan, joka vie pois tuonelan vankilasta aikojen alusta asti olleet vankeina? Heille huusivat Valtiaan taivaalliset voimat sanoen: ”Haluatteko tietää, oi lainrikkojat hirmuvaltiaat, kuka on tämä kirkkauden kuningas? ”Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari” (Ps. 24:8). Tämä on se, joka on karkottanut ja heittänyt teidät pois taivaan avaruudesta, oi kurjat ja lakia rikkovat hirmuvaltiaat! Tämä tässä on se, joka Jordanin vesillä murskasi teidän lohikäärmeidenne päät. Tämä tässä on se, joka kohotettiin ristille, joka voitti ja kuoletti teidät. Tämä tässä on se, joka kahlitsi ja ajoi teidät pimeyden syvyyksiin. Tämä tässä on se, joka saattaa teidät iankaikkiseen tuleen ja Gehennaan. Älkää siis pohtiko älkääkä odotelko, vaan kiiruhtakaa ja tuokaa ulos sidotut, jotka te tähän mennessä olette pahuudessanne nielleet. Sillä teidän valtanne lakkaa, teidän hirmuvaltanne raukeaa: teidän väkivaltanne kauheasti lopetetaan, teidän röyhkeytenne on saanut päätöksensä! Teidän voimanne poljetaan maahan ja tuhotaan.” Näin Valtiaan hallitsevat sotajoukot puhuivat vastustaville voimille ja kiiruhtivat tutkimaan vankilan sen perustuksia myöten. He ajoivat vastustavat voimat yhä syvemmälle. Toiset enkelit tutkivat kuopat, linnoitukset ja luolat ja juoksivat kiireesti. Toiset toivat Valtiaan luo sidottuina olevia, toiset taas sitoivat vapaana kulkevan hirmuhallitsijan, toiset vapauttivat aikojen alusta asti kahlehdittuina olleita, ja Valtiaan tultua sisään he ylistivät häntä kuninkaana ja voitollisena Jumalana.

Tämän tapahtuessa huusivat, kauhistuivat ja vapisivat kaikki, niin ne, jotka olivat joutuvat kadotukseen kuin nekin, jotka tultiin pelastamaan, kun Valtias ilmestyi valloittamaan syvimmät kuilut. Aadam, ensiksiluotu kaikista ihmisistä ja ensimmäisenä kaikista kuolleista, joka oli kaikista syvimmällä sidottujen keskellä, kuuli Valtiaan jalat kun hän saapui sidottuja kohti ja tunnisti hänen äänensä, kun hän käveli sidottujen keskellä ja kääntyi kaikkien puoleen, jotka olivat hänen kanssaan sidottuina aikojen alusta: ”Kenen jalkojen äänen kuulenkaan lähestyvän meitä! Jos hän on tullut tänne muuttamaan asiat, me vapaudumme kahleistamme: jos näemme hänet, pelastumme tuonelasta.” Näin sanoi Aadam kanssaan tuomituille, ja heti saapui Valtias heidän luokseen kantaen voittoaseenaan ristiä. Tämän nähdessään ensiksiluotu Aadam löi hämmästyksestä rintaansa ja huusi kaikille: ”Herrani on kaikkien kanssa!” Kristus vastasi ja sanoi Aadamille: ”Niin myös sinun henkesi kanssa.” Ja ottaen häntä kädestä kiinni Kristus sanoi hänelle nostaen hänet ylös: ”Nouse, oi nukkuja, ja nouse kuolleista, ja Kristus valaisee sinut. Minä olen sinun Jumalasi, joka olen sinun tähtesi tullut pojaksesi, joka sinun tähtesi ja sinusta syntyneiden tähden nyt käsken sidottuina olevia: Tulkaa ulos! Ja pimeydessä olevia: Vastaanottakaa valkeus!Ja kuolonuneen nukkuneille: Nouskaa kuolleista! Sinua käsken: Nouse, oi nukkuja, sillä en luonut sinua siksi, että olisit tuonelassa. Nouse kuolleista: minä olen kuolleiden elämä. Nouse, minun luomukseni, nouse, minun kuvani ja kaltaisuuteni. Nouse, lähtekäämme täältä, sillä sinä olet minussa ja minä olen sinussa, ja me olemme yksi ja jakamaton persoona. Sinun takiasi Jumalastasi tuli sinun poikasi: sinun takiasi Valtias otti sinun, palvelijan, muotosi. Sinun takiasi taivaita ylempi tuli maan alle: sinun ihmisyytesi takia hänestä tuli avuton ihminen, vapaa kuolleiden joukossa. Sinun takiasi, joka jouduit pois puutarhasta, hänet kavallettiin juutalaisten puutarhassa ja puutarhassa hänet ristiinnaulittiin. Näe sylkemiset kasvoillani, jotka otin vastaan sinun tähtesi, jotta palauttaisin sinut alkuperäisen jumalallisen elämän henkäyksen tilaan. Näe lyönnit, jotka otin vastaan, jotta palauttaisin sinut jälleen alkuperäisen kuvani kaltaisuuteen. Näe selkäni ruoskaniskut, jotka otin vastaan, jotta voisin ottaa selästäsi pois synnin raskaan taakan. Näe käteni, jotka levitettiin ristille sinun tähtesi, joka ojensit kätesi kelvottomasti puuta kohti. Näe jalkani, jotka on levitetty ja isketty puuhun sinun jalkojesi takia, jotka riensivät tottelemattomuuden puun luo kuudentena päivänä, jolloin päätettiin, että palauttaisin sinut alkuperäiseen kuvaasi ja avaisin jälleen paratiisin.

Sinun tähtesi maistoin sappea, jotta parantaisin sinut karvaanmakean nautinnon syömisestä. Maistoin etikkaa, jotta tuhoaisin kuoleman karvauden ja luonnonvastaisen juoman. Otin vastaan sienen, jotta pyyhkisin tyhjäksi synnin velkakirjan. Otin vastaan ruokokepin, jotta allekirjoittaisin ihmissuvun vapautussopimuksen. Nukuin kuolemaan ristillä ja keihäällä minun kylkeäni pistettiin sinun, paratiisissa nukkuneen ja kyljestäsi otetun Eevan takia. Minun kylkeni paransi kyljen vaivat: minun kuolonuneni tuo sinut pois tuonelan unesta. Minun keihääni tuhosi sinua vastaan tähdätyn keihään. Nouse siis, lähtekäämme täältä! Vihollinen vei sinut pois maanpäällisestä paratiisista. Enää en aseta sinua paratiisiin vaan taivaalliselle valtaistuimelle. Minä vein sinulta elämän esikuvana olleen puun takia, mutta katso! Minä olen palauttanut sinut elämään. Määräsin kerubit palvelemaan ja vartioimaan sinua. Minä teen Jumalana kerubeista sinun palvelijoitasi. Sinä piilouduit alastomuudessasi Jumalalta: mutta katso, sinä olet kätkenyt itseesi alastoman Jumalan. Sinä pukeuduit häpeän nahkavaatteeseen: mutta Jumala pukeutui sinun lihasi ja veresi vaatteeseen. Sen tähden nouskaa, lähtekäämme täältä, kuolemasta elämään, turmeluksesta turmeltumattomuuteen, pimeydestä ikuiseen valoon. Nouskaa, lähtekäämme täältä, murheesta iloon, orjuudesta vapauteen, vankeudesta ylhäiseen Jerusalemiin, vieraasta vallasta paratiisin nautintoon, maasta taivaaseen. Sillä minä kuolin ja nousin ylös hallitakseni eläviä ja kuolleita. Nouskaa, lähtekäämme täältä: sillä taivaallinen isäni ottaa vastaan kadonneen lampaan. Yhdeksänkymmentä yhdeksän enkelilammasta odottaa Aadamia, heidän kanssapalvelijaansa, milloin hän tulee järkiinsä ja palaa Jumalan luo. Kerubi-istuin on valmistettu, vaunut ovat valmiina. Häähuone odottaa, lahjat ovat valmiina. Ikuiset asumukset ovat valmiina, hyveiden aarrearkut ovat avoinna! Taivasten valtakunta on ollut valmiina aikojen alusta saakka, Ihmistä odottavat ne hyveet, joita silmä ei nähnyt eikä korva kuullut ja joita ihmissydän ei ole aistinut.

Valtiaan näin puhuttua Aadam nousi ylös yhdessä hänen kanssaan ja heidän joukkoonsa liittyi Eeva. Samoin myös monia muita uskossa nukkuneita ruumiita nousi ylös saarnaten Valtiaan kolmantena päivänä tapahtuvaa ylösnousemusta. Ottakaamme se vastaan ilolla, oi uskovat, ja nähkäämme se sekä iloitkaamme siitä enkelien kanssa riemuiten, ruumiittomien voimien kanssa juhlien, kunnioittaen Kristusta, joka nosti teidät kuolleista ja teki teidät eläviksi. Hänelle kuuluu kunnia ja valta, samoin kuin hänen aluttomalle Isälleen ja kaikkeinpyhälle, hyvälle ja eläväksitekevälle Hengelleen nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

(suom. Jaakko Olkinuora)